Helmi Vesa 2012 -pianokilpailu lähestyy huimaa vauhtia ja keikkatahti sen kuin kiristyy. Viikonloppuna sain esiintyä Lohjan Virkkalassa vanhassa ja tunnelmallisessa 1800-luvulla rakennetussa Kässän talossa.
Takahuoneessa jännitystä lieventämässä lähdevesi, supereliksiiri ja pakuritee.
Ennen keikkaa on hyvä tankata kunnolla, vaikka esiintymisjännitys saattaa viedä ruokahalun. Jos ruokaa ei tee mieli syödä, sen voi onneksi juoda ^__^ Laitoin eliksiiriin reilusti avokadoja sekä stressiä lievittävää tulsia ja kognitiivisia kykyjä vahvistavaa brahmia. Brahmi poistaa myös jännitystä ja hermostuneisuutta sekä parantaa muistia ja keskittymiskykyä - mikäs sen parempi yrtti nautittavaksi ennen keikkaa!
Tänään on luvassa konsertti Fannyn kanssa Koskelan kirkossa. Siihen valmistauduin tekemällä Aina Yhtä Energisöivän Vihermehun.
4 sellerinvartta
4 paksoinvartta
1 kurkku
1 sitruuna
1 kiivi
Mehustele läpi Huromin <3.
Keksin siivilöidä kuidut pois samalla siivilöintipussilla, jota käytän pähkinämaitoihin - toimii. Jos et nauti sellerinruodoista, suosittelen tätä tapaa ^__^
Iski hurja himo tehdä mehustusvideo! Melkeinpä voisin joku päivä, kun päivisin on niin valoisaa, että kuvailu onnistuu jo sisätiloissakin. Vielä joku pitäisi rekrytoida kuvaajaksi :> Mehustusvideoita on kokeiltu jo monta kertaa, mutta niissä tapahtuu aina jotain kummallista/julkaisukelvotonta. Kuten esim. se, että mehun tekijä onkin alasti ja kuvaaja alkaa yhtäkkiä puhua englantia ja selittää olohuoneen sisustuksesta opasäänellä...
Nyt vielä viime hetken mentaaliharjoittelut ja valmistautumiset keikalle. Taidan tehdä vielä brahmisuklaata, jotta saan kaikki aivojen luovuusalueet käyttööni!
Huisia pakkasiltaa, sinulle. <3
PS.
Ihan mahtava Saara <3.
PPS. Tää minuuttisuklaa (kaikki kulhoon, lusikalla sekaisin ja suuhun) on ihan taivaallista ja toimii<3
Vietin ihan huikean illan ja yön Silverclubilla. On aika mieletöntä, miten siistejä, kivoja, mukavia, rentoja, ystävällisiä, avoimia, positiivisia, hauskoja, ihania ihmisiä Olli oli kutsunut paikalle ja miten loistavasti kaikki toimi yhteen. Kaikki epäilys hälveni saman tien, kun pääsin paikan päälle ja superkaiuttimista soi Sibeliuksen sinfoniat eikä paikalla ollut vielä muita kuin olleja. Illan mittaan paikalle saapui toinen toistaan mukavampia tyyppejä, joiden kanssa keskustelu oli helppoa ja luonnollista. Oloni oli koko illan todella etuoikeutettu, kiitollinen ja - no, paras.
Legalize it! ^_____^ Pakurikäävän prototyyppi.
Silverclub ja fuudityypit ovat aina kuulostaneet houkuttelevilta, mutten ole koskaan todella kerännyt rohkeutta mennä paikan päälle ja tutustua. Siksi oli taas joku universumin ihana jekku, että sain kutsun näin upeaan tapahtumaan, jossa kynttilänvalossa syötiin raakajuustoja, suklaata, vesimelonia, tomaatteja, lepuskaa, voita, rapeita omenalastuja ja juotiin pura sangrea, pakurilientä ja lähdevettä. Tuliaissuklaani limenkuorineen saivat aikaan runsaasti kiitosta ja hymyileviä suita. Tutustuin moniin ihmisiin, joiden kanssa olin samalla aaltopituudella ja joiden läsnäolosta sain energiaa, uusia ajatuksia ja näkökulmia.
Klubi on paikka, jossa aikaa ei ole olemassakaan. On vaan loistavampia ja loistavampia keskusteluja, ihmisten liekehtimistä ja säteilyä toisilleen. Mielettömän upeita materiaaleja ja kauniita asioita ympärillä. Kuten 200 vuotta vanha piano, joka soi sävelaskelta alempaa ihanan järkyttävässä vireessä. Haluaisin oppia soittamaan samalla tavalla, kuin Olli - mitä tahansa. Se on jotain, minkä klassinen koulutus helposti vie muusikolta. Osataan soittaa todella teknisesti ja mielettömän kauniita asioita, mutta ei tuosta vaan. Aion opetella sen, ja olenkin juuri kurssilla mm. maanantaina opettelemassa sitä. Asiat tapahtuvat tekemällä ja unelmat käyvät toteen.
Siivosin eilen koko huushollin (ihana sana) ja vahasin jopa parketin. Sitä voitaisiin kutsua olosuhteiden optimoinniksi ^__^ Nyt on nimittäin tosi kiva puuhata unelmienrakennusjuttuja, kun luovuus pääsee valloilleen pölykerrosten alta. Yritän pitää siisteyttä yllä, vaikka se tekeekin luontaiselle huithapelille hyvin tiukkaa. Jostain on kuitenkin aloitettava, nautin tästä siististä ympäristöstä niin (vaikka teininä väitinkin, että ei mua haittaa et tääl on sotkusta).
Huomenna alkaa Moments-viikonloppu! Ihan parasta ^__^ Lauantaina luvassa luonnonmeikkikurssi ja sunnuntaina ihana raw-kokkailupäivä - en malta odottaa! <3
Odotellessa vielä sen mansikkakakun resepti, joka on saanut inspiraatiota Perhosjahdista.
Kolmikerrossuperraakamansikkakakku
1. kerros
cashew-pähkinöitä
mantelimaitoa
(mantelin kuidut)
kookosöljyä
hunajaa
kardemummaa
vaniljaa
-> Valmistetaan mantelimaito blendaamalla liotettuja manteleita ja valuttamalla maito siivilän tai kestohedelmäpussin läpi.
-> Blendataan kaikki paitsi mantelin kuidut (koska ne ei blendaannu kovin helposti)
-> Sekoitetaan kulhossa cashew-tahna ja mantelimassa
-> Painellaan vuokaan
2. kerros
kookosöljyä
kaakaovoita
hunajaa
kaakaota
macaa
vaniljaa
suolaa
liotettuja cashewpähkinöitä
-> Rasvat sulatetaan ja blendataan hunajan kanssa
-> Lisätään jauheet
-> Blendataan cashew-pähkinät joukkoon kermaisuutta tuomaan
-> Kaadetaan vuokaan ja laitetaan pakkaseen jähmettymään
3. kerros
pakastettuja luomumansikoita
kookosöljyä
hunajaa
mantelimaitoa
-> Blendataan ja levitetään jähmettyneen suklaan päälle.
-> Koristellaan mansikoilla ja jähmetetään pakkasessa.
Suosittelen ^___^ Paitsi jättäisin ehkä nyt ne mantelin kuidut kuitenkin pois, pohjaa tuli liikaa =) =) t. suklaahirmu, joka jakaakin vielä yhden herkkupeppujen reseptin:
Heavenly bliss
pekaanipähkinöitä
tuoreita pieniä makeita luomumansikoita
raakasuklaapaloja
raakasuklaakastiketta
Valmista raakasuklaa makusi mukaan, laita puolet jähmettymään ja jätä puolet sulaksi. Lisää vielä törkeesti hunajaa kastikkeeseen ja kokoa annos suklaan jähmetyttyä. Taivaallista.
Kroatia oli ihana, kaunis ja lämmin. Meri oli syvänsininen ja taivas kirkas. Yhtenä päivänä uitiin näin kivaan paikkaan, joka spotattiin hotellin uima-altaalta.
Merenneitosiskokset.
Hotellihuoneemme oli aivan hulppea huoneisto, johon kuului hillitön panoraamaterassi. Tämä kuva on terdeltä otettu, vaikka mun naama taitaakin vähän blokata maisemia.
Välillä jaksettiin nousta ylös rantatuolista ja matkata Dubrovnikin keskustaan, jossa oli upea tunnelma.
Dubrovnikin vanhakaupunki on Unescon suojelukohde historiallisine rakennuksineen, marmorikatuineen, muureineen ja vallihautoineen. Eräänä päivänä kävelimme myös muurin ympäri, kuten kunnon turistit (joita kaupunki oli pullollaan, vaikkei sesonki ollut vielä edes huipussaan).
Tietenkin oli pakko päästä myös luomukauppaan - Dubrovnikin ainoaan sellaiseen. Siellä tuoksui ihan Ruohonjuurelta. Miten onkin, että kaikki luomukaupat tuoksuvat aina tietyltä? Amsterdamissakin.
Ostin jotain hassua salaattia, kookosöljyä, omenoita, päärynöitä, sairaan hyviä paksukuorisia kurkkuja, punaviinimarjoja ja kirsikoita. Kaiken kaikkiaan meidän ympäristössämme oli kehnoja kauppoja, emmekä kerenneet vierailemaan Bio & Biossa kuin kerran. Ei sitä viitsi pelkästään yhden ihmisen oudon ruokavalion takia lähteä aina monen kilometrin päähän luomumarkettiin. Asian laita olisi toinen, jos olisin ollut itsekseni liikkeellä. Kompromisseja täytyy kuitenkin välillä tehdä.
Matkan suurimmat dilemmat liittyivät lähinnä siihen, mennäänkö rannalle vai uima-altaalle - tässä näemmä uima-altaalle lukemaan 12 000 syytä olla onnellinen -kirjaa. Olin melkein koko viikon ajan varjossa, sillä en halunnut käyttää tavallisia aurinkorasvoja. Olimme kuitenkin joka päivä auringossa keskipäivällä, eli ei olisi tullut kuuloonkaan hengata suorassa paahteessa ilman mitään suojaa. Varjossa kuitenkin ruskettui ällistyttävän hyvin - varsinkin rannalla, jossa kivet ja meri heijastivat aurinkoa. Varjossa oli muutenkin paljon mukavampaa, kirjaaki näki lukea eikä hikoillut yhtään niin paljon kuin auringossa (yllätys). Aloitin pari viikkoa ennen matkaa astaksantiinikuurin sisäisenä aurinkorasvana. Käytin vartalolle lähinnä kaakaovoita ja spirulinaan sekoitettua kookosöljyä. Selvisin palamatta, pientä punotusta oli iholla iltaisin, mutta se saattoi johtua ainoastaan auringolle altistumisesta. Käytin iltaisin Pur Aloén aloe vera -geeliä, joka osoittautui loistavaksi hankinnaksi. Illan punoitus oli aamuksi muuttunut kauniin ruskeaksi.
Meressä uidessa pidin paitaa päällä, etten palaisi, toimi hyvin!
Turistit toivat mukanaan myös papukaijojaan esittelevän merirosvomiehen. Niitä sai pitää olkapäällä!
Hotellin pursi vei Dubrovnikin vanhaan satamaan. Keulassa olisi voinut täydellisesti leikkiä Titanicia...
Näkymät muurilta olivat upeita!
Bongasimme konsertin juhannusaattona. Noorman Widjaja johti Dubrovnikin sinfoniaorkesteria ja Andrei Pisarev soitti Tšaikovskin 1. pianokonserton. Konserttipaikkana oli vanha ruhtinaan palatsi, jonka aulassa kaikki tapahtui. Kattona oli samettinen yötaivas, jota kehystivät kauniit marmoriportaat ja parvekkeet. Permannolle mahtui n. 6 riviä, joissa sai istua polvet koukussa. Seisomapaikkoja oli myös tarjolla, ja ihmiset levittäytyivätkin ympäriinsä. Hauskaa oli myös venäläisen pianistin ja indonesialaisen kapellimestarin välinen kontrasti. Kapu heilui ja huojui ja ilmehti ja elehti palavalla intohimolla - solisti taas soitti kylmänrauhallisesti ilmeenkään värähtämättä. Tyylipuhdas suoritus, mutta jätti hieman kylmäksi. Elävän musiikin konsertit ovat kuitenkin aina elämys, varsinkin ulkomailla noinkin upeissa puitteissa.
Tänä viikonloppuna olen mm. samoillut metsässä kesämekossa ilman kenkiä tukka auki kissa vapaana. Oli ihan huippusiistiä seurata kissaa ja kohtalokävellä. Kaikki alkoi valkovuokoista, joita aloin kerätä ja hetki hetkeltä kimppuun alkoi kertyä yhä enemmän erilaisia kasveja. Ninja johdatti ihanien ketunleivänkukkien luo, jotka maistuivat taivaallisilta.
Kotona tein ihanasta luomuvesimelonista annoksen.
Keijujen kukkaisherkku
Tuoretta ja mehukasta luomuvesimelonia Raakacashew-tahnaa
Syötäviä orvokkeja
Mintunlehtiä
Ketunleivänkukkia (metsästä)
Uudet ajatukset ja inspiraatiot tulvivat mieleen ja auringonpaiste valaisee ajatukset. Kaikki tuntuu helpolta ja selkeältä, luottavaiselta. On ihana nojata rakkauteen ja jatkaa eteenpäin uusia seikkailuja kohti sekä miettiä unelmia ja toiveita. Kuunnella kehon viestejä ja vastata niihin.
Kuvista tuli näiden päivien värisiä. Onnellisia ja lämpöisiä.
Maadoittuminen ja soittaminen on tuntunut taas niin oikealta. Nytkin on jo kiire harjoittelemaan. Oudot kiireet ovat pitäneet poissa pianon äärestä, vaikka se on kokoajan mielessä. Tällä kertaa se on mielessä kuitenkin tutulla ja turvallisella tavalla, houkuttelevalla. On niin paljon kaikkea uutta soitettavaa, mitä pitäisi ensin kahlata läpi. Ensi vuonna yritänkin opetella oppimista nopeampaan tahtiin. Se edellyttää tietenkin paljon harjoittelua. Onneksi aurinko ja maailma tuo energiaa. Tuntuu uskomattoman upealta löytää loputon energianlähde.
Soittaminen on parasta.
Ihanan motivoivaa on kuunnella todella hyviä soittajia ja inspiroitua heistä, imeä energiaa omaankin harjoitteluun. Olen nyt vasta tajunnut sen tärkeyden. Musiikista täytyy saada nauttia itsekin, jotta sitä voi jakaa muille.
Tietysti äitienpäivän kunniaksi piti tehdä kakku. Rakastan raakakakkujen tekemistä helppouden ja maistelun takia. On ihanaa kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä ja muokkailla jo hyväksi havaittuja reseptejä. Lisäksi kuunnella kehon viestejä. Olen huomannut, että keho menee helposti sekaisin sokerista ja alkaa vaatia lisää makeaa, vaikka todellisuudessa se kaipaisi jotain tasapainottavaa sokerihumalan vastapainoksi. Lehtivihreä on loistava kehon alkaloija. Kaikessa vihreässä on lehtivihreää eli klorofylliä, erityisesti merilevissä, kuten chlorellassa, spirulinassa ja norissa. Mulla on hieman ongelmia spirulinan ja viherjauheiden maun takia, joten olen tilannut HealthForcen Spirulina Mannaa. Maun sanotaan olevan hyvä ja helppo aloittelijoille :) Mutta eiköhän mennä siihen kakkuun. <3 Määrät ovat suorastaan mielivaltaisia. Kannustan kokeilemaan erilaisia mittakaavoja ^__^
Levitä suklaavaahto tasaisesti vuokaan. Koristele marjoilla ja kukilla.
Päälle:
Vadelmia
Mustikoita
Orvokkeja
Ketunleivänkukkia
"Jähmetä pakkasessa tai jääkaapissa niin kauan kuin jaksat odottaa."
Äitienpäivä oli täyttä rakkautta. Sää helli ja söimme ulkona aivan mahtavaa äitienpäivälounasta. Illemmalla menimme Isolaan kahville. Tunnelma oli leppoisa ja lämmin, sain myös todella koskettavan lahjan isoäidiltä. Raimo Aarraksen taulun, jonka isoäiti on saanut taiteilijalta ja tämän vaimolta, joka oli isoäidin paras ystävätär.
Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja sellaisille, joilla on äiti! <3
Mitäköhän parhautta ensi viikko tuo tullessaan, en malta odottaa ! ^_____^
Olen sekaisin. Toimittaja pianisti toimittaja-pianisti toimittaja, pianisti. ?
Ou nouuu. Eilen oli konsertti ja se meni hyvin! Mun pitäisi harjoitella enemmän, sormet ei aina osaa toteuttaa sitä, mitä pää sanoo. Pitäisi. Antakaa mulle kärsivällisyyttä ja viitseliäisyyttä.
Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Olen oppinut uusia asioita - esimerkiksi sen, että sipuli ei olekaan pahaa. En ollut ikinä ennen maistanut raakaa sipulia, sanonut sille vain hyi en syö. Tänään maistoin ja se olikin aika hyvää, mutta nyt maistuu sipulilta suussa.
Aamulla Lauri sai kivoja lahjoja multa ja Eevalta - päivällä paastosin, opetin ja olin opetettavana. Oli antoisa pianotunti - tykkään opestani.
Tänään oli myös siinä mielessä erityinen päivä, että improvisoin pianolla aika hienojakin juttuja. Lauri kuunteli toisista kuulokkeista ja luki samalla kirjaa. Oli virtaavaa ja luonnollista, rytmi tarttui sormenpäihin ja korviin. Improvisointi on hyvä juttu, sitä pitäisi tehdä todella paljon enemmän. Otan nyt tavoitteeksi tehdä sitä päivittäin tai edes viikoittain. Improvisointi on hyvä silta soittamiseen silloin kun tuntuu, ettei jaksa harjoitella. Soitonhan kuuluisi kuitenkin olla pääasiassa kivaa ja nautittavaa, eikä vaan pakollista puurtamista. Myöhemmin soitin myös F-duuriasteikkoa ja kolmisointuja - toinen juttu, mistä on valtavasti hyötyä soittoon. Ai, että näpit kulkivatkin nopeasti puolen tunnin jankkaamisen jälkeen. Lisäksi tajusin, että scherzon tempo on ihan syystä presto. En ymmärrä, minkä takia olen soittanut sitä aivan laahaavassa ja masentavan hitaassa tempossa. Eikä kukaan ole sanonut mitään! Äh. Ymmärsin myös kyllästymisestä ja oivalluksesta. Scherzo auttoi siinä. Mikseivät aikuiset leiki? Lauri kokoaa miniatyyriukkeleita ja menee sitten leikkimään niillä ystäviensä kanssa. Mitä tapahtui kaikille niille barbiesineille, jotka olivat maailman hienoimpia ja tärkeimpiä leikeissä? Kuten popcorn-kulho, levysoitin ja levy, pizzapala, kokistölkki.