Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Taking chances

If you can’t be open and honest with the world, then what does that say about you? I think it says you have a major character weakness, not because of what you’re into behind the scenes but because you’re afraid to admit it. Either stop being into it, and turn your presently phony image into something accurate, or stop being false about it, and accept that this is who you are for now.

Steve Pavlina laittaa jälleen kerran miettimään, mikä on elämässä tärkeää.



Kykenemättömyys, riittämättömyys, negatiivisuus, ilkeys, angstisuus, teini-iän tasolle jääminen, itseinho, itserakkaus, itsetuho, kuolemanpelko, keskittymiskyvyn puute, paleleminen, tunnesyöminen.

Asiat, joita en halunnut kirjoittaa tänne ja joita en ole siksi kirjoittanut. Muutoksen maaliskuu tuntuu taas ihon alla vahvemmin kuin koskaan. Ratkaisun avaimet ovat käsissä. Miksi pakenisin naamioiden taakse? 

Kykenemättömyys - KYVYKKYYS
Riittämättömyys - ÄÄRETÖN POTENTIAALI
Negatiivisuus - POSITIIVISUUS
Ilkeys - EMPATIA
Angstisuus - TOIVO
Teini-iän tasolle jääminen - KASVU JA KEHITYS
Itseinho - ITSEHYVÄKSYNTÄ
Itserakkaus - RAKKAUS
Itsetuho - HELLYYS
Kuolemanpelko - ELÄMÄNILO

Tämä on mun blogini ja mä kirjoitan tänne tasan sitä, mitä mua huvittaa. Voin kirjoittaa vaikka kaikki kirosanat, jotka osaan (vittu paska perkele helvetti saatana) ja todistaa samalla teini-iän angstiani. Ja voisin kirjoittaa kaikki pelkoni (hylkääminen epäonnistuminen heittäytyminen työ rumuus iljettävyys home jalattomuus). Olen tehnyt valinnan kirjoittaa vain positiivisia asioita, koska ajattelen niiden olevan lukijoiden kannalta eniten lisäarvoa tuottavia. Kuitenkaan en voi antaa itsestäni enempää kuin olen. Voin antaa vain itseni. Saan itse valita olenko rehellinen itselleni ja muille, pystynkö kommunikoimaan muuten kuin naamioiden takaa. Ehkä vielä joku päivä pystyn kertomaan kaiken.



























Spagettisalaatti

4 kesäkurpitsaa

1 ruukku basilikaa
6 tomaattia
6 aurinkokuivattua tomaattia
2 valkosipulinkynttä
(2 taatelia)
(1 tl tummaa misoa)
oliiviöljyä
laatusuolaa
mustapippuria

luomusalaatteja
avokadoa
kurkkua
auringonkukansiemeniä

Kuori ja leikkaa spiraalileikkurilla kesäkurpitsat spagetiksi. Laita kulhoon itkettymään suolan kanssa.

Silppua basilika ja blendaa muut kastikkeen ainekset keskenään. Sekoita silputtu basilika valmiiseen kastikkeeseen.

Tarjoile ihanalta luomusalaattipediltä.

Jälkkäriksi ja loppukevennykseksi:


Suklaamousse

2 pehmeää avokadoa
4 rkl rakkauspakkausta/raakakaakaojauhetta
3 rkl hunajaa
vaniljatangon sisus
lakritsinjuurta


Kiitos Steve ja universumi.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Konsertista konserttiin

Helmi Vesa 2012 -pianokilpailu lähestyy huimaa vauhtia ja keikkatahti sen kuin kiristyy. Viikonloppuna sain esiintyä Lohjan Virkkalassa vanhassa ja tunnelmallisessa 1800-luvulla rakennetussa Kässän talossa.




Takahuoneessa jännitystä lieventämässä lähdevesi, supereliksiiri ja pakuritee.
Ennen keikkaa on hyvä tankata kunnolla, vaikka esiintymisjännitys saattaa viedä ruokahalun. Jos ruokaa ei tee mieli syödä, sen voi onneksi juoda ^__^ Laitoin eliksiiriin reilusti avokadoja sekä stressiä lievittävää tulsia ja kognitiivisia kykyjä vahvistavaa brahmia. Brahmi poistaa myös jännitystä ja hermostuneisuutta sekä parantaa muistia ja keskittymiskykyä - mikäs sen parempi yrtti nautittavaksi ennen keikkaa! 

Tänään on luvassa konsertti Fannyn kanssa Koskelan kirkossa. Siihen valmistauduin tekemällä Aina Yhtä Energisöivän Vihermehun.


4 sellerinvartta
4 paksoinvartta
1 kurkku
1 sitruuna
1 kiivi

Mehustele läpi Huromin <3.

Keksin siivilöidä kuidut pois samalla siivilöintipussilla, jota käytän pähkinämaitoihin - toimii. Jos et nauti sellerinruodoista, suosittelen tätä tapaa ^__^

Iski hurja himo tehdä mehustusvideo! Melkeinpä voisin joku päivä, kun päivisin on niin valoisaa, että kuvailu onnistuu jo sisätiloissakin. Vielä joku pitäisi rekrytoida kuvaajaksi :> Mehustusvideoita on kokeiltu jo monta kertaa, mutta niissä tapahtuu aina jotain kummallista/julkaisukelvotonta. Kuten esim. se, että mehun tekijä onkin alasti ja kuvaaja alkaa yhtäkkiä puhua englantia ja selittää olohuoneen sisustuksesta opasäänellä...

Nyt vielä viime hetken mentaaliharjoittelut ja valmistautumiset keikalle. Taidan tehdä vielä brahmisuklaata, jotta saan kaikki aivojen luovuusalueet käyttööni! 

Huisia pakkasiltaa, sinulle. <3

PS. 

Ihan mahtava Saara <3.

PPS. Tää minuuttisuklaa (kaikki kulhoon, lusikalla sekaisin ja suuhun) on ihan taivaallista ja toimii<3
kookosöljyä
hunajaa
brahmia
kaakaojauhetta
camucamua
msm:ää
suolaa
mustikoita
nammmmm.

torstai 12. tammikuuta 2012

Torstai on toivoa täynnä

Voiko päivä alkaa paremmin, kuin joogaamalla rauhallisesti kehoaan kuunnellen. Lempeä herätys niin sanoakseni ^__^ Sen jälkeen voikin startata tällä huikealla ravinnepommilla, joka ravinteikkuudestaan huolimatta maistuu kepeältä kesäaamulta. Kaiva mansikat pakastimenpohjalta viimeistään nyt!



Pimpom (kahdelle)

1,5 l seesam-maitoa
2-3 dl mustikoita
1 lollo rosso -salaatti
1 pakastettu banaani
1 rkl soijalesitiiniä
2 rkl macaa
1 rkl lucumaa
6 reishi-kapselia
2 mucuna-kapselia
hunajaa
kohmeisia mansikanpaloja
  • Blendaa kiinteät aineet ja soijalesitiini
  • Lisää maca ja lucuma, avaa kapselit ja tyhjennä sisällöt blenderiin.
  • Jos kaipaat makeutta, lorauta maun mukaan kotimaista luomuhunajaa.
  • Paloittele mansikoita neljään osaan ja laita laseihin. 
  • Kaada laseihin violettia unelmaa.

"Mistä saat kalsiumia?" on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joita minulle raakavegaanina esitetään. On yleinen harhaluulo, ettei kasvisruuasta saa tarpeeksi kalsiumia. Esimerkiksi tämän aamuisen pirtelön seesaminsiemenet ovat oivallinen kalsiumin lähde (640mg/100g), kunhan ne muistaa liottaa ennen käyttöä. Liotettaessa siemenistä hajoaa fytiinihappoa ja liotusveteen liukenee oksalaatteja. Kun siemenet vielä idättää liotuksen jälkeen, saa seesaminsiementen ravinteiden määrän moninkertaistettua ja varmistettua kalsiumin imeytymisen. Lisäksi D-vitamiinin saannista on huolehdittava, muuten ei maidonkaan kalsium auta.

Kalsium on yksi tärkeimmistä ravintoaineista, sillä luusto, immuunijärjestelmä, hermosto ja lihakset tarvitsevat sitä toimiakseen ja vahvistuakseen. Huomioitavaa on myös, että kalsiumin puutos johtuu usein elimistön liikahappoisuudesta. Kalsium on emäksistä, joten keho käyttää kalsiumvarastojaan palauttaakseen esim. viljoista ja eläinproteiineista johtuvan happamuustilan takaisin tasapainoon. Paras tulos saavutetaan, kun huolehditaan kaikkien ravintoaineiden saannista eikä pelkästään tuijoteta kalsiumin- ja proteiininsaantia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen - kehon ja mielen hyvinvointi riippuu mm. siitä, miten laadukasta ja monipuolista ravintoa nautit.

Kalsiumin lähteitä mg/100g:

Seesaminsiemen
975


Nokkonen
590


Ruusunmarja
350


Manteli
280


Pellavansiemen
198


Tilli 
260


Lehtikaali
212


Viikuna
144


Hasselpähkinä
140


Persilja
140


Lehmän maito
120


Pinaatti
88


Raparperi
75


Linssit
74


Mustaherukka
72
lähde: http://www.yths.fi/filebank/371-Kalsiumpitoisuuksia.pdf




Seesam-maito

2 dl seesaminsiemeniä
1,5 l lähdevettä*
  • Liota seesaminsiemeniä muutama tunti. 
  • Kaada liotusvesi pois ja blendaa lähdeveden kanssa sileäksi. 
  • Siivilöi pussin tai kankaan läpi.
*Voit tehdä maidon myös kylmään pakuriteehen!

Pirtelö virtaa vieläkin suonissa, joten taidan mennä hyödyntämään sen energiaa soittamiseen. 

Supervoimia päivääsi! ^___^



torstai 18. elokuuta 2011

Mitä lähteessä on?

Vaeltava liekki

Ajattelin kirjoittaa jotain yleistä itsestäni, mutta yhtäkkiä ruutuun alkoi pulputa vaikka kuinka yksityisiä ja henkilökohtaisia asioita. Liekki, tulistuminen, leimahtaminen ja sammuminen, ilmaisu, mielipiteen vaihtaminen kesken lauseen, pianon soittaminen, musiikki, rachmaninov, chopin, huolehtiminen, lukkoon meneminen, epävarmuus, saamattomuus, korkealle kurkottaminen, tavoitteiden saavuttaminen, haaveilu, suunnittelu. Tietenkin tämän julkaiseminen aiheuttaa tosi paljon ahdistusta, koska negatiivinen palaute on ehkä ikävintä, mitä voi saada. Toisaalta itsevarmuuden hetkillä tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista.

Kohtalokasta pohdintaa seuraa debyyttini Rachmaninovin kakkosessa Italiassa Chioggiassa vuonna 2008.

S. Rachmaninov: Piano concerto no 2 op. 18, C minor, 1st movement Moderato

Viime aikoina olen puuhastellut mm. seuraavaa

Vieraillut Smoothie Studiossa -> katso video lopussa ^__^

Leireillyt Seinäjoen Omena-hotellissa

Hengannut Eviran päämajan läheisyydessä.

Soudellut muiden pällistellessä rannalla ^_^

tällaisella paatilla.

Fiilistellyt elokuun ensimmäisiä auringonlaskuja.

Liekehtinyt.

Liekittänyt mansikoita ja viinirypäleitä.

Katsellut "Beauty"-kuvia
Ja sitä auringonlaskua.

Syönyt ahvenia, luomusiitakkeita ja luomupapuja

Iltalähteillyt. (kanisterithan on ihan täysiä, supermieheni <3)

Joet saavat alkunsa pienistä puroista.

Pastellinsävyinen Sipoo.
Lopuksi ihana Jaakko <3.


Ainiin ja älkääs nyt sit haukkuko mun teini-Rachmista!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Ratkaisuja pahoinvointiin

Mahtava fiilis spurttailla pyörällä hulluja ylämäkiä, kurkotella kohti taivaita ja haaveilla tuntien samalla hillitöntä kiitollisuutta elämästä.


Maalasin tänään Janacekin vesiväreillä ja lyijykynällä, tuli masee. Sitä on ihana katsoa samalla kun soittaa ^__^ ajattelinkin tehdä kaikista kappaleista samantyyliset "kartat". On helppo asettaa itsensä tiettyyn tunnelmaan, kun assosioi kuvan suoraan tekemiseen. Oppiminen on siistiä. Oppimisessa uskallus ja epäilyksettömyys korostuvat ja niiden avulla saavuttaa ihan uusia sfäärejä. Siksi uskonkin, että maalasin tänään pelon, jota yhä tunnen toisinaan. Uskon, että peloista irti päästäminen on askel eteenpäin.

Tällaisten oivallusten takia olisi mahtava idea maalata tai piirtää aina, jos/kun tekisi mieli pelata / olla koneella / tehdä turhia ja merkityksettömiä asioita ja päästää turhautuminen purkautumaan paperille. Soittaminen on joskus mutkikasta, koska turhautuneena on rasittavaa soittaa. Pitää olla rentoutuneessa ja vapautuneessa tilassa, jotta oppimista tapahtuu parhaiten. Flow on siihen tietenkin parasta. Kuten huomaan kirjoittaessani, mitä enemmän annan ajatuksen virrata, sitä paremmin syntyy tulosta. Mitä vähemmän blokkaan, sitä enemmän ajatuksia ja tunteita pääsee virtaamaan. Josta pääsenkin meditaation merkitykseen - mielen tyhjentämiseen. Siihen, että siivilöi ajatuksiaan yksitellen unohtamalla ne kaikki. Keskittymällä olemassaoloon. 

Rakkauskurssi kiinnostaisi kovasti, vaan on nykyiseltä ajankohdaltaan hankala. Miten osaan valita oikean vaihtoehdon? Onko tärkeämpää improvisointi, vapaa säestys ja kenraalibasso, vai itsensäkehitys-/meditaatiokurssi? Pohdin tällaisia ongelmia. Pohtiminen ei kuitenkaan tunnu millään tavalla ongelmalliselta, vaan ihanan huolettomalta ja omaa maailmankuvaani rakentavalta. Mitä enemmän hyvinvointia tuottavia asioita saan elämääni, sitä onnellisempi olen. Tällä hetkellä suurin ongelma onkin päästä pahoinvointia aiheuttavista asioista eroon. Olen huomannut yhden ratkaisun. Mitä enemmän tuotan ihmisille hyvinvointia, sitä onnellisempi olen. Usein pahoinvointia aiheuttavat ympärillä olevat pahoinvoivat ihmiset. Jos pahoinvointi aiheuttaa pahoinvointia, yhtä lailla hyvinvointi lisääntyy hyvinvoinnista. Kaikki kertautuu, mitä suurempi ihmismäärä tuottaa toisilleen hyvää. Siispä olen yrittänyt toimia niin, että tuotan ihmisille hyvää mieltä ja autan heissä asioissa, joissa voin. Se tuntuu erittäin hyvältä.

Ja kiitollisuus. Kiitollisuuden voimauttava tunteminen, parhaiden ruokien syöminen, puhtaan veden juominen, luottamus rakkauteen, nautinto elämästä, ilo rinnassa, polte mahanpohjassa, auringon lämpö, pilvet ja niiden jatkuva liike, musiikki.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Heinäkuu on seikkailu

suklaata voi välillä laittaa myös naamaan ^_^
Paljon ja vähän on tapahtunut. Moments-viikonloppu hurahti ohitse, olen nähnyt paljon ystäviä ja syönyt hyvää ja huonoa ruokaa. Pyörinyt Linnanmäen laitteissa ja tallustellut ympäri öistä Helsinkiä. Löytänyt varkaan kätkön, jossa oli jäljellä vain vaarille osoitettu sammakkorintaneula ja tyhjiä korurasioita. Olen syönyt suklaata ja kuunnellut kultaa. 


Tehnyt paljon suunnitelmia, pitänyt kiinni lupauksista ja tarttunut tuumasta toimeen. Kirjoittanut ideat ylös, seurannut mielihalua ja välillä käpertynyt sisälle. Nyt on kuitenkin aika taas avautua auringoksi taivaalle - kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka ja mustikat lymyilevät puskissa odotellen poimijaansa - vadelmat hehkuvat jopa meidän lähi-/pihametsässä! En malta odottaa syksyn sienisatoa ja kosteita sadepäiviä, jolloin on yhä lämmin, eikä vielä viileänkirpeä.

luomumeikkasin

Nyt matka jatkuu kohti Keski-Suomea ja Varkautta! Takaisintulomatkalla olisi tarkoitus piipahtaa yhdellä Suomen suurimmista lähteistä, jonka bongasin facebookista.


seikkailuuun ^_________^
Tässä ihan huikea risottoresepti, kiitos Katjalle nerokkaasta ohjeesta.


kukkakaali murustettuna
cashewpähkinöitä murustettuina
tuoretta pinaattia rusennettuna
tuoreita yrttejä maun mukaan (esim. basilika, meirami) silputtuna
aurinkokuivattuja tomaatteja paloiteltuina
sitruunan-/limenkuorta raastettuna
hiivahiutaleita rakkaudella
oliiviöljyä runsaasti
laatusuolaa
mustapippuria murskattuna
(valkosipulia/sipulia)

Nyt nukkumaan ! ^_^ Hyvää viikonloppua kaikille parhaille! <3

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kroatia

Kroatia oli ihana, kaunis ja lämmin. Meri oli syvänsininen ja taivas kirkas. Yhtenä päivänä uitiin näin kivaan paikkaan, joka spotattiin hotellin uima-altaalta.

Merenneitosiskokset.
Hotellihuoneemme oli aivan hulppea huoneisto, johon kuului hillitön panoraamaterassi. Tämä kuva on terdeltä otettu, vaikka mun naama taitaakin vähän blokata maisemia.

 

 Välillä jaksettiin nousta ylös rantatuolista ja matkata Dubrovnikin keskustaan, jossa oli upea tunnelma.


Dubrovnikin vanhakaupunki on Unescon suojelukohde historiallisine rakennuksineen, marmorikatuineen, muureineen ja vallihautoineen. Eräänä päivänä kävelimme myös muurin ympäri, kuten kunnon turistit (joita kaupunki oli pullollaan, vaikkei sesonki ollut vielä edes huipussaan).


Tietenkin oli pakko päästä myös luomukauppaan - Dubrovnikin ainoaan sellaiseen. Siellä tuoksui ihan Ruohonjuurelta. Miten onkin, että kaikki luomukaupat tuoksuvat aina tietyltä? Amsterdamissakin.


Ostin jotain hassua salaattia, kookosöljyä, omenoita, päärynöitä, sairaan hyviä paksukuorisia kurkkuja, punaviinimarjoja ja kirsikoita. Kaiken kaikkiaan meidän ympäristössämme oli kehnoja kauppoja, emmekä kerenneet vierailemaan Bio & Biossa kuin kerran. Ei sitä viitsi pelkästään yhden ihmisen oudon ruokavalion takia lähteä aina monen kilometrin päähän luomumarkettiin. Asian laita olisi toinen, jos olisin ollut itsekseni liikkeellä. Kompromisseja täytyy kuitenkin välillä tehdä.


Matkan suurimmat dilemmat liittyivät lähinnä siihen, mennäänkö rannalle vai uima-altaalle - tässä näemmä uima-altaalle lukemaan 12 000 syytä olla onnellinen -kirjaa. Olin melkein koko viikon ajan varjossa, sillä en halunnut käyttää tavallisia aurinkorasvoja. Olimme kuitenkin joka päivä auringossa keskipäivällä, eli ei olisi tullut kuuloonkaan hengata suorassa paahteessa ilman mitään suojaa. Varjossa kuitenkin ruskettui ällistyttävän hyvin - varsinkin rannalla, jossa kivet ja meri heijastivat aurinkoa. Varjossa oli muutenkin paljon mukavampaa, kirjaaki näki lukea eikä hikoillut yhtään niin paljon kuin auringossa (yllätys). Aloitin pari viikkoa ennen matkaa astaksantiinikuurin sisäisenä aurinkorasvana.  Käytin vartalolle lähinnä kaakaovoita ja spirulinaan sekoitettua kookosöljyä. Selvisin palamatta, pientä punotusta oli iholla iltaisin, mutta se saattoi johtua ainoastaan auringolle altistumisesta. Käytin iltaisin Pur Aloén aloe vera -geeliä, joka osoittautui loistavaksi hankinnaksi. Illan punoitus oli aamuksi muuttunut kauniin ruskeaksi.


Meressä uidessa pidin paitaa päällä, etten palaisi, toimi hyvin! 

 

Turistit toivat mukanaan myös papukaijojaan esittelevän merirosvomiehen. Niitä sai pitää olkapäällä!


Hotellin pursi vei Dubrovnikin vanhaan satamaan. Keulassa olisi voinut täydellisesti leikkiä Titanicia...


Näkymät muurilta olivat upeita!



Bongasimme konsertin juhannusaattona. Noorman Widjaja johti Dubrovnikin sinfoniaorkesteria ja Andrei Pisarev soitti Tšaikovskin 1. pianokonserton. Konserttipaikkana oli vanha ruhtinaan palatsi, jonka aulassa kaikki tapahtui. Kattona oli samettinen yötaivas, jota kehystivät kauniit marmoriportaat ja parvekkeet. Permannolle mahtui n. 6 riviä, joissa sai istua polvet koukussa. Seisomapaikkoja oli myös tarjolla, ja ihmiset levittäytyivätkin ympäriinsä. Hauskaa oli myös venäläisen pianistin ja indonesialaisen kapellimestarin välinen kontrasti. Kapu heilui ja huojui ja ilmehti ja elehti palavalla intohimolla - solisti taas soitti kylmänrauhallisesti ilmeenkään värähtämättä. Tyylipuhdas suoritus, mutta jätti hieman kylmäksi. Elävän musiikin konsertit ovat kuitenkin aina elämys, varsinkin ulkomailla noinkin upeissa puitteissa.