Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. elokuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä 5/5

Viimeinkin, viimeinen episodi tästä kesäisestä retkestämme Suomen lähteille. Paras lähde säästettiin viimeiseksi, jotta ihanaa raikasta vettä saataisiin kotiin heti tuoreeltaan. Sitä ennen piipahdimme kuitenkin Karjalohjalla kummitätini mökillä. 


Heinäkuisena viikonloppuna mustikat olivat juuri kypsyneet täydellisiksi, joten söimme niitä päivälliseksi, iltapalaksi, aamiaiseksi ja lounaaksi. Piipahdimme myös Puujärvipäivillä eli Karjalohjan kunnan synttäreillä, jotka ovat toisiksi viimeiset ennen kuntaliitosta. Tarja Halonenkin oli saatu paikalle pitämään puhetta. Ihmeellisiä tapahtumia, kirpputoreja, toreja ja jopa napatanssia oli Puujärvipäivillä.




Parasta oli tuore paikallinen luomuhunaja, syystakki, reppu ja amulettipussiin päätynyt lampaanvilla. Huonointa nenän edestä ostettu lasinen keittotölkki ja pilvinen sää. 


Säästä huolimatta halusin päästä uimaan, joten menimme rannalle. Pojat uhosivat kovasti tulevansa uimaan, mutta siellä sitä taas seistiin yksin vesirajassa bikinit päällä. Pulahtaminen on silti aina yhtä ihanaa, vaikka olisikin ainut jonka mielestä vesi on sopivan lämmintä. 


Uinnin jälkeen mansikat kutsuivat ja ajoimme Ali-Alhan tilalle poimimaan laatikollisen yhteisvoimin. Mansikanpoiminta on yksi kivoimmista asioista kesällä. Saa syödä niin paljon mansikoita kuin haluaa ja rakko kestää. Mansikoiden diureettinen eli nesteitä poistava vaikutus nimittäin valkenee pian ;)


Muutoin lauantai sujui rattoisasti mökkeillessä. Mökkeilyyn kummitätini kanssa kuuluu oleellisesti mölkky - tällä kertaa voittokin tuli kotiin ^__^ JIHUU - hyvä Lau!

Viimeinen kohde kutsui, joten hyvästelimme mökin ja mökkiläiset mölkkyvoitto taskussa ja auto täynnä mustikoita ja lähdevettä.



Lähde 7: Dagmarkällan, Tammisaari


Pääsimme ihanalle lähteelle, josta olimme hakeneet vettä monta kertaa viime talvena. Lähteiden käytännöllisin ominaisuus on varmaan se, että niitä voi hyödyntää ympäri vuoden - virtaava vesi ei jäädy, vaikka jäätävän kylmää onkin. Dagmarin lähde on se tv:stäkin tuttu lähde, jolla jopa suuri idoliniDavid Wolfe on käynyt ja todennut sen yhdeksi maailman parhaista lähteistä. Vesi virtaa kallionkolosta rinnettä pitkin mereen. Vedenottoa helpottamaan on rakennettu kouru, jota ympäröi alttarimainen kivirakennelma. Alajuoksulla vesi putoaa suureen altaaseen, joka on rakennettu veneiden vedenottoa varten. 




Lähderetki oli ihana ja avartava, tällaisia matkoja haluan lisää ^__^ Suomi on täynnä upeita paikkoja ja luontoelämyksiä. Kesällä marja-aikaan on helppo matkustaa, kun ruuastakaan ei tarvitse juuri huolehtia. Raakapuuroa ja mustikoita masuun, se on siinä. Unohtamatta ikiparasta eli voittamatonta välipalaa -  kaakaopapua. Olen jälleen niin kiitollinen elämästä ja siitä, että meillä on vapaus. Vapaus valita ja olla. Tärkeintä on rakastaa ja muistaa, että elämä on vapautta. Vapautta elää rajoittamatta itseä tai muita - ihmisiä, luontoa, vettä.

PS. Just wait for the best pizza recipe ever.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä, 3/5

Toinen yö vierähti telttaillessa Jyväskylässä. Etsimme illalla Haukkalan lähdettä, mutta kännyköiden virran loputtua ja pelkän osoitteen perusteella iltahämärässä lähteen löytäminen osoittautuikin hankalammaksi kuin kuvittelimme. Päädyimme lähelle, mutta silti niin kauas - Laajavuoren laskettelurinteen metsään. Tästä riittikin vitsejä matkalla myöhemmin, silloin ei tosin naurattanut. :D


Raakapuuron voimin lähdimme heti aamulla Jyväskylän keskustaan. Kauppakadulla törmäsimme useampaan kivaan kauppaan lähellä Shasaa, joka oli tietysti yksi tärkeimpiä syitä lähteä Jyväskylään. Shasalaiset olivat lähteellä - juuri sillä, jota olimme etsineet. 



Kaupoista mukaan tarttui mahtavat puulusikat, valokuva-albumi matkakuvia varten, uusi päiväkirja sekä conscious-suklaata. <3 Nälkä ja varsinkin smoothie-himo alkoi painaa, joten suunnistimme pian takaisin Shasalle, jonka työntekijät olivatkin jo saapuneet lähteeltä.

Shasassa oli hyviä tarjouksia mm. Sunfiren ja Sun Warriorin tuotteista. Ostimme Liquid Lightia, joka on nimensä veroinen mineraali- ja elämänvoimaeliksiiri. Se maistuu agaven ja sitruunan sekoitukselta. Selkeästi puutoksia mineraaleissa, kun maistuu niin hyvältä tuollainen setti. Toisaalta - kaikki tähän mennessä maistamani Sun Warriorit ja Sunfiret ovat olleet ihan priimaa.


Saimme neniemme eteen ihanat Yogi-teet, sekä mahtavat pirtelöt. Voisi Ruohonjuuren Cocovi ottaa näistä vähän mallia ... Pirtelöissä on niin paksu ja maukas koostumus, että koki saavansa rahalleen vastinetta sen lisäksi, että masu tuli täyteen. Oma Päivänsäteeni oli marjaisa ja kevyempi kuin proteiinipommi Voimamies, joten maistoin vielä raakajäätelöä. Päivän makuina olivat mokka-lakritsi ja mustikka-sitruuna - molemmat taivaallisen hyviä. Erityisesti mokkajäätelö sulatti sydämeni. Haa! Sainpa tästä taas hieman inspiraatiota raakajäätelön valmistukseen. Olen kokeillut sitä pari kertaa, mutta lopputulos on muistuttanut enemmänkin suklaamoussea. Ei ollenkaan huono juttu ^__^

voimamies ja päivänsäde <3
Lähdimme tapaamaan Laurin kaveria keskustan laidalle ennen kuin suuntasimme nokkamme kohti lähdettä ja Tamperetta. Poliittiset keskustelut ja hengailu parvekkeella sekä tietysti pehmoiset kissat jäivät pysyvästi mieleen. Tänne jäi myös juuri ostamani huppari - onneksi se tulee postissa kotiin!



Lähde 4: Haukkalan lähde




Haukkalan lähde on Jyväskylän yleinen lähde. Viranomaiset valvovat jatkuvasti vedenlaatua ja keskeisen sijaintinsa ansiosta lähteellä oli myös hyvin paljon trafiikkia, mikä on aina hyvä tällaisen lähdehörhön näkökulmasta. Mikäs sen parempaa kuin muut lähdehörhöt! ^__^


Metsäiltyämme ja sosialisoituamme hetken, pesivän linnun tahatonta säikäyttämistä unohtamatta - istahdimme taas autoon ja suuntasimme kohti Tamperetta ja "jaakkohalmetojanlähdettä" eli Tahmelaa. Jälleen kerran koitti retuperä - pikkulähdettä ei iltasella löytynyt. Koitimme kilauttaa kaverille, mutta hänkin oli tavoittamattomissa. Rannalla oli vain teinejä ja tädit johdattivat meidät tälle "mutakuopalle".



Pispalan kaupunginosan poikki ajettuamme lähde tuntui vieläkin traagisemmalta kuin miltä se näytti.



"Jo vuodesta 1870 Tahmelan lähteestä yli virtaavaa vettä käytettiin mitä erilaisimpien koneiden voimanlähteenä putouksen reunalla sijainneessa rakennuksessa. Vuonna 1906 August Koivunen teetti vesirattaan ja pumpun, jonka avulla hän uskoi veden nousevan 82 metriä korkealle harjulle. Pumppu sai pyöriä yötä päivää, ja se pumppasi 4 litraa vettä minuutissa. Säiliön koko harjulla oli 3 kuutiometriä.

Koivusen kausi kesti kuitenkin vain vähän aikaa, ja sen jälkeen perustettiin Pispalan Vesijohto Osuuskunta. Pumput suurenivat, ja lähteen pohjoisrannalle rakennettu tiilinen pumppuasema sai myöhemmin myös toisen kerroksen. Lopulta vettä pumpattiin 15 000 asukkaalle vuosikulutuksen ollessa n. 200 000 kuutiometriä. Pumppuja oli kaksi, ja teho oli 1700 litraa minuutissa. Vesiputkia oli lähes 15 kilometriä, ja verkkoon oli yhdistetty yli 600 taloa, joista 185 oli osuuskunnan jäseniä. Mitään vedenpuhdistuslaitosta ei tarvittu. Ainoastaan tiheä seulaverkko huolehti puhdistuksesta. Vesi oli erittäin hyvää ja raikasta.

Lähde myytiin Tampereen kaupungille, ja 1.1.1962 vesi meni jo kaupungin laskuun. Vedenottoa lähteestä jatkettiin vuoteen 1966." lähde



Mitä lie lähteelle käynyt - naiset, joilta kysyin ohjetta lähteelle kertoivat, että lähde on ruopattu aikoinaan ja siksi se ei enää ole "elossa". Lähteellä oleminen oli kuin kuoleman kohtaaminen kaikkien niiden iloisena pulppuavien aikaisempien lähteiden jälkeen. Jotenkin tuo Tahmelan lähteen historia ei yllätä mua - osasin arvatakin jotain sen suuntaista. Lähde on yritetty pakottaa putkistoihin ja jakaa kaupunkiolosuhteissa moniin kotitalouksiin. Masaru Emoton juttuja kannattaisi ottaa hieman vakavammin, sillä vedellä on tietoisuus eikä se tykkää vangitsemisesta. Veden kuuluu virrata vapaana, ei seistä putkistoissa. Siksi luonnontilaiset lähteet ovatkin maagisia - niistä huokuu vapaus ja elämä.



Pikkulähdettä emme löytäneet, mutta Smoothie Studion takiahan sinne Tampereelle lähdettiin ^__^ Ja tietysti uhoamaan ukkosta Pyynikinharjulle - teltassa.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä 2/5

Matkamme toinen päivä alkoi trampoliinihyppelyllä.





Olimme illalla ajaneet Simpeleelle sukulaisperheen luo, missä saimme saunoa ja nukkua sekä syödä herkullisia itsetehtyjä riisipiirakoita. Aamulla kuulimme, että Simpeleellä on kaksi lähdettä, joista meillä ei ollut tietoakaan matkaa suunnitellessa! Kumpaakaan lähdettä ei ole merkitty löydälähde.comiin, mutta ajattelin itse syöttää tiedot nettiin myöhemmin, jotta joku muukin pääsee tsekkaamaan paikat ulos :)

Lähde 2: Laikonlähde




Laikon lähde on yksi Suomen suurimmista lähteistä. Se sijaitsee Rautjärvellä, mutta koordinaatit ovat hukassa. Lähteelle vie niinkin nerokkaasti nimetty polku kuin Vesitie, loppumatkaan tarvitsee nelivetoisen auton jos tahtoo päästä samaa tietä takaisin... Lähteelle on rakennettu aikanaan myös vedenottamo, mutta yritys ei menestynyt, joten nykyisin rakennelma on hylätty. Lähdettä ympäröi suo, jolla kasvaa lakkoja. Sen poikki kulkee myös pienet pitkospuut.


Vesi on kirkasta ja kylmää <3
Matkamme jatkui, sillä reitti kutsui. Seuraavan lähteen läheisyydessä sijaitsi myös paikallinen nähtävyys - Patsaspuisto. Puistossa on satoja Veijo Rönkkösen veistämiä patsaita, ja sinne on vapaa pääsy kävijöiltä. Taiteilija asui puistossa ja veisteli patsaita, kunnes kuoli yllättäen kaksi vuotta sitten. Niin jännä ja maaginen kohde - suosittelen lämpimästi, jos liikutte Parikkalan suunnalla. ^__^














Meinasin heittää taikakolikon toivomuslähteeseen, mutten heittänytkään ^__^

Taiteilija-kortti, jonka ostimme taikakolikon hinnalla.

Lähde 3: Patsaspuiston lähde



Patsaspuiston lähde on ihmisen rakentama, eli vesi virtaa jatkuvasti vuolaana putkesta ja muodostaa oman pienen puronsa. Paikalliset käyvät usein hakemassa vettä lähteeltä - meidän läsnäollessa mm. eräs isä tuli poikansa kanssa hakemaan vettä.



Päivä oli parhaimmillaan ja suuntasimme kohti Savonlinnaa hakemaan Laurin mummia. Savonlinnassa oli juuri oopperajuhlat käynnistymässä. Emme ehtineet Taikahuilua kuuntelemaan, joten lähdimme Laurin mummin kanssa mustikkaan ^__^


Rannassa oli hyvät mustikkaspotit.


Ehdimme uimaankin Punkaharjun henkeäsalpaavan hienolle Harjulle ennen kuin matka jatkui kohti Jyväskylää.