Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähdevesi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähdevesi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. elokuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä 5/5

Viimeinkin, viimeinen episodi tästä kesäisestä retkestämme Suomen lähteille. Paras lähde säästettiin viimeiseksi, jotta ihanaa raikasta vettä saataisiin kotiin heti tuoreeltaan. Sitä ennen piipahdimme kuitenkin Karjalohjalla kummitätini mökillä. 


Heinäkuisena viikonloppuna mustikat olivat juuri kypsyneet täydellisiksi, joten söimme niitä päivälliseksi, iltapalaksi, aamiaiseksi ja lounaaksi. Piipahdimme myös Puujärvipäivillä eli Karjalohjan kunnan synttäreillä, jotka ovat toisiksi viimeiset ennen kuntaliitosta. Tarja Halonenkin oli saatu paikalle pitämään puhetta. Ihmeellisiä tapahtumia, kirpputoreja, toreja ja jopa napatanssia oli Puujärvipäivillä.




Parasta oli tuore paikallinen luomuhunaja, syystakki, reppu ja amulettipussiin päätynyt lampaanvilla. Huonointa nenän edestä ostettu lasinen keittotölkki ja pilvinen sää. 


Säästä huolimatta halusin päästä uimaan, joten menimme rannalle. Pojat uhosivat kovasti tulevansa uimaan, mutta siellä sitä taas seistiin yksin vesirajassa bikinit päällä. Pulahtaminen on silti aina yhtä ihanaa, vaikka olisikin ainut jonka mielestä vesi on sopivan lämmintä. 


Uinnin jälkeen mansikat kutsuivat ja ajoimme Ali-Alhan tilalle poimimaan laatikollisen yhteisvoimin. Mansikanpoiminta on yksi kivoimmista asioista kesällä. Saa syödä niin paljon mansikoita kuin haluaa ja rakko kestää. Mansikoiden diureettinen eli nesteitä poistava vaikutus nimittäin valkenee pian ;)


Muutoin lauantai sujui rattoisasti mökkeillessä. Mökkeilyyn kummitätini kanssa kuuluu oleellisesti mölkky - tällä kertaa voittokin tuli kotiin ^__^ JIHUU - hyvä Lau!

Viimeinen kohde kutsui, joten hyvästelimme mökin ja mökkiläiset mölkkyvoitto taskussa ja auto täynnä mustikoita ja lähdevettä.



Lähde 7: Dagmarkällan, Tammisaari


Pääsimme ihanalle lähteelle, josta olimme hakeneet vettä monta kertaa viime talvena. Lähteiden käytännöllisin ominaisuus on varmaan se, että niitä voi hyödyntää ympäri vuoden - virtaava vesi ei jäädy, vaikka jäätävän kylmää onkin. Dagmarin lähde on se tv:stäkin tuttu lähde, jolla jopa suuri idoliniDavid Wolfe on käynyt ja todennut sen yhdeksi maailman parhaista lähteistä. Vesi virtaa kallionkolosta rinnettä pitkin mereen. Vedenottoa helpottamaan on rakennettu kouru, jota ympäröi alttarimainen kivirakennelma. Alajuoksulla vesi putoaa suureen altaaseen, joka on rakennettu veneiden vedenottoa varten. 




Lähderetki oli ihana ja avartava, tällaisia matkoja haluan lisää ^__^ Suomi on täynnä upeita paikkoja ja luontoelämyksiä. Kesällä marja-aikaan on helppo matkustaa, kun ruuastakaan ei tarvitse juuri huolehtia. Raakapuuroa ja mustikoita masuun, se on siinä. Unohtamatta ikiparasta eli voittamatonta välipalaa -  kaakaopapua. Olen jälleen niin kiitollinen elämästä ja siitä, että meillä on vapaus. Vapaus valita ja olla. Tärkeintä on rakastaa ja muistaa, että elämä on vapautta. Vapautta elää rajoittamatta itseä tai muita - ihmisiä, luontoa, vettä.

PS. Just wait for the best pizza recipe ever.

tiistai 7. elokuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä, 4/5

Jee ^__^ Palasin pianoleirimatkaltani, joten on aika jatkaa lähderetkitarinaamme.

Kolmannen päivän iltana saimme juuri pystytettyä teltan, ennen kuin ukkosmyrsky räjähti käsiin. Ukkonen jyrisi niin, että kalliokin tärisi selän alla. Koimme luontoromantiikkaa teltassa ja toivoimme, että se pitää vettä. Pitihän se - aamulla kamera vaan oli ihan huurussa.



Telttamme oli pystyssä kauniilla Pyynikinharjun luonnonsuojelualueella, siellä oli hyvä telttailla. Maa allamme oli todella pehmeä. Kiire ukkosta pakoon sai meidät etsimään telttapaikan nopeasti, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme aivan tasaisen ja juurettoman/kannottoman/kävyttömän/muutenkin pehmeän kohdan, jossa nukkua. Makuualustoja emme käyttäneet vaan nukuimme suoraan maan päällä silkkipeitto päällämme.



Pyynikinharju jäi taakse ja metsänpeikkoset suuntasivat Tampereen keskustaan aamiaiselle Smoothie Studioon. Jälleen ihastelimme paikan henkeä ja tunnelmaa nauttien herkullisesta ravinnosta. Ihana zen-musiikki soi taustalla juodessamme ilmaista pakuriteetä ja odotellessamme smuutejamme. Laun pirtelö oli suklainen, mulla vihreä ja puhdistava.





Ostimme melkein vitriinin tyhjäksi suklaista, kun kuulimme, että ne olivat Jaakon tekemiä. Suklaa-alkemistin tekemiltä ne kyllä maistuivatkin - varsinkin pakuriteen kanssa nautittuna.








Mielenkiintoisia kirjoja löytyi luettavaksi ja mua houkutteli tietysti Wolfen kirja Naked Chocolate. Tämän haluan lukea kokonaan! Universumi kuule toiveeni... ^___^

Seuraksemme studioon saapui uusi tuttavuus Marja, jonka kanssa aloimme rupatella ja kävi ilmi, että hän asuu aivan lähteen lähellä. Hän lupasi viedä meidät sinne ja niin sovimmekin tapaamisen Lempäälään, josta hän johdatti meidät lähteelle. 

Lähde 5: Nousionrinteen lähde

Lähde sijaitsee aivan omakotitaloalueen vieressä ja siihen on rakennettu pumppukaivo, joka helpottaa vedenottamista. Mm. paikalliset lapset käyvät hakemassa sieltä juomavettä. Vesi on kirkasta, kylmää ja hyvänmakuista. Vedenlaatu on myös tarkastettu ainakin loydalahde.com:n tietojen mukaan useampaan otteeseen.



Lähteellä Marjan kanssa syntyi erittäin hyviä keskusteluja mm. suolan merkityksestä ihmiselle. Marja on vyöhyketerapeutti ja hänellä tuntui olevan erittäin hyvä käsitys kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Tampereella olisi riittänyt tekemistä, mutta olimme luvanneet olla illalla Karjalohjalla ja sitä ennen halusimme käydä myös Vaskion lähteellä.  



Autoilu jatkui Turun läpi kohti Saloa ja sääkin alkoi kirkastua. Matkan suomalaiset maalaismaisemat painautuivat pysyvästi mieleen. Punaiset mökit, rypsipellot ja kumpupilvet sinisellä taivaalla. <3 p="p">





Pääsimme määränpäähän ja lähdimme etsimään lähdettä. Se olikin aikamoinen tehtävä. Kännyköistä loppuivat taas akut, emmekä ehtineet painaa kaikkea informaatiota mieleemme (mm. lähteen nimeä....). Muistimme vain, että parantava, pyhä vesi virtaa Vaskion Sampaankulmalla maanuumenista. Koordinaatteihin verrattavaa tietoa, sanoisin :D Olimme kuin Fablessa ja kävimme kyselemässä paikallisilta vinkkejä.

mansikat ilmoittivat umpikujasta
Kävimme eräässä maalaistalossa kysymässä tietoja lähellä sijaitsevasta lähteestä. "Ai uhrilähde?" Uhrilähde! Kuinka siistiä ^__^ Olimme fiiliksissä ja ajoimme eteenpäin, kunnes vastaan tuli kyltti "TÄNNE". Vastapäätä tietä seisoi vanha mies kuin osoittamassa, että kyse on oikeasta paikasta. Mies kertoi hänen vaimonsa käyvän usein hakemassa lähteestä vettä, muu vesi ei kuulemma ole riittävän raikasta. Uhrilähteen nimen historiasta vanha mies ei osannut tai kenties halunnut kertoa. 





Lähteelle johti satojen metrien metsäpolku, joka oli kostea ja jäljistä päätellen myös hevosten kulkema. Lopulta päädyimme aukiolle, jota puut väistivät. Keskellä pilkotti taianomainen lähde.


Lähde 6: Uhrilähde, Vaskio


Lähteen vesi oli peilityyni ja kuten kuvasta näkyy, siitä heijastui taivas. Lähteeseen kurkistaessa pystyi katsomaan kaikkea vesikasvillisuutta ja seurata koppakuoriaisten leikkiä vedessä. Lähteen reunalla teki mieli vain katsella. Siihen koskeminen tuntui pelottavalta maagisen tyynen tunnelman johdosta.




Lopulta uskaltauduimme juomaan lähteestä. Sen keskellä oli myös suuria kiviä, joiden päällä saattoi seistä. Vesi oli todella hyvää, raikasta, virkistävää ja puhdasta.


Uhrilähde virtasi silmäkkeestään purona alamäkeen, joka päättyi syvälle metsään. Lähteen päätepisteen etsiminen jäi seuraavaan kertaan. Haluan kyllä ehdottomasti käydä vielä tällä upealla lähteellä.


Alueella pystyi myös kokemaan luontoelämyksiä, lähteen vieressä oli mm. suuri siirtolohkare.



Uhrilähde pilkistelee puiden välissä.
Lähdeseikkailun jälkeen söimme raakapuurot, jotka olivat muhineet lasipurkeissaan ihanan mehukkaan ravitsevan täyttäviksi. Aineksina oli tattarisuurimoita, chian-, kurpitsan-, auringonkukan- ja hampunsiemeniä, rusinoita, ripaus suolaa ja lähdevettä.


Masut täynnä matka jatkui kohti viimeistä yösijaa Karjalohjalla. Ja tietenkin reissun viimeistä lähdettä ^__^

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä, 3/5

Toinen yö vierähti telttaillessa Jyväskylässä. Etsimme illalla Haukkalan lähdettä, mutta kännyköiden virran loputtua ja pelkän osoitteen perusteella iltahämärässä lähteen löytäminen osoittautuikin hankalammaksi kuin kuvittelimme. Päädyimme lähelle, mutta silti niin kauas - Laajavuoren laskettelurinteen metsään. Tästä riittikin vitsejä matkalla myöhemmin, silloin ei tosin naurattanut. :D


Raakapuuron voimin lähdimme heti aamulla Jyväskylän keskustaan. Kauppakadulla törmäsimme useampaan kivaan kauppaan lähellä Shasaa, joka oli tietysti yksi tärkeimpiä syitä lähteä Jyväskylään. Shasalaiset olivat lähteellä - juuri sillä, jota olimme etsineet. 



Kaupoista mukaan tarttui mahtavat puulusikat, valokuva-albumi matkakuvia varten, uusi päiväkirja sekä conscious-suklaata. <3 Nälkä ja varsinkin smoothie-himo alkoi painaa, joten suunnistimme pian takaisin Shasalle, jonka työntekijät olivatkin jo saapuneet lähteeltä.

Shasassa oli hyviä tarjouksia mm. Sunfiren ja Sun Warriorin tuotteista. Ostimme Liquid Lightia, joka on nimensä veroinen mineraali- ja elämänvoimaeliksiiri. Se maistuu agaven ja sitruunan sekoitukselta. Selkeästi puutoksia mineraaleissa, kun maistuu niin hyvältä tuollainen setti. Toisaalta - kaikki tähän mennessä maistamani Sun Warriorit ja Sunfiret ovat olleet ihan priimaa.


Saimme neniemme eteen ihanat Yogi-teet, sekä mahtavat pirtelöt. Voisi Ruohonjuuren Cocovi ottaa näistä vähän mallia ... Pirtelöissä on niin paksu ja maukas koostumus, että koki saavansa rahalleen vastinetta sen lisäksi, että masu tuli täyteen. Oma Päivänsäteeni oli marjaisa ja kevyempi kuin proteiinipommi Voimamies, joten maistoin vielä raakajäätelöä. Päivän makuina olivat mokka-lakritsi ja mustikka-sitruuna - molemmat taivaallisen hyviä. Erityisesti mokkajäätelö sulatti sydämeni. Haa! Sainpa tästä taas hieman inspiraatiota raakajäätelön valmistukseen. Olen kokeillut sitä pari kertaa, mutta lopputulos on muistuttanut enemmänkin suklaamoussea. Ei ollenkaan huono juttu ^__^

voimamies ja päivänsäde <3
Lähdimme tapaamaan Laurin kaveria keskustan laidalle ennen kuin suuntasimme nokkamme kohti lähdettä ja Tamperetta. Poliittiset keskustelut ja hengailu parvekkeella sekä tietysti pehmoiset kissat jäivät pysyvästi mieleen. Tänne jäi myös juuri ostamani huppari - onneksi se tulee postissa kotiin!



Lähde 4: Haukkalan lähde




Haukkalan lähde on Jyväskylän yleinen lähde. Viranomaiset valvovat jatkuvasti vedenlaatua ja keskeisen sijaintinsa ansiosta lähteellä oli myös hyvin paljon trafiikkia, mikä on aina hyvä tällaisen lähdehörhön näkökulmasta. Mikäs sen parempaa kuin muut lähdehörhöt! ^__^


Metsäiltyämme ja sosialisoituamme hetken, pesivän linnun tahatonta säikäyttämistä unohtamatta - istahdimme taas autoon ja suuntasimme kohti Tamperetta ja "jaakkohalmetojanlähdettä" eli Tahmelaa. Jälleen kerran koitti retuperä - pikkulähdettä ei iltasella löytynyt. Koitimme kilauttaa kaverille, mutta hänkin oli tavoittamattomissa. Rannalla oli vain teinejä ja tädit johdattivat meidät tälle "mutakuopalle".



Pispalan kaupunginosan poikki ajettuamme lähde tuntui vieläkin traagisemmalta kuin miltä se näytti.



"Jo vuodesta 1870 Tahmelan lähteestä yli virtaavaa vettä käytettiin mitä erilaisimpien koneiden voimanlähteenä putouksen reunalla sijainneessa rakennuksessa. Vuonna 1906 August Koivunen teetti vesirattaan ja pumpun, jonka avulla hän uskoi veden nousevan 82 metriä korkealle harjulle. Pumppu sai pyöriä yötä päivää, ja se pumppasi 4 litraa vettä minuutissa. Säiliön koko harjulla oli 3 kuutiometriä.

Koivusen kausi kesti kuitenkin vain vähän aikaa, ja sen jälkeen perustettiin Pispalan Vesijohto Osuuskunta. Pumput suurenivat, ja lähteen pohjoisrannalle rakennettu tiilinen pumppuasema sai myöhemmin myös toisen kerroksen. Lopulta vettä pumpattiin 15 000 asukkaalle vuosikulutuksen ollessa n. 200 000 kuutiometriä. Pumppuja oli kaksi, ja teho oli 1700 litraa minuutissa. Vesiputkia oli lähes 15 kilometriä, ja verkkoon oli yhdistetty yli 600 taloa, joista 185 oli osuuskunnan jäseniä. Mitään vedenpuhdistuslaitosta ei tarvittu. Ainoastaan tiheä seulaverkko huolehti puhdistuksesta. Vesi oli erittäin hyvää ja raikasta.

Lähde myytiin Tampereen kaupungille, ja 1.1.1962 vesi meni jo kaupungin laskuun. Vedenottoa lähteestä jatkettiin vuoteen 1966." lähde



Mitä lie lähteelle käynyt - naiset, joilta kysyin ohjetta lähteelle kertoivat, että lähde on ruopattu aikoinaan ja siksi se ei enää ole "elossa". Lähteellä oleminen oli kuin kuoleman kohtaaminen kaikkien niiden iloisena pulppuavien aikaisempien lähteiden jälkeen. Jotenkin tuo Tahmelan lähteen historia ei yllätä mua - osasin arvatakin jotain sen suuntaista. Lähde on yritetty pakottaa putkistoihin ja jakaa kaupunkiolosuhteissa moniin kotitalouksiin. Masaru Emoton juttuja kannattaisi ottaa hieman vakavammin, sillä vedellä on tietoisuus eikä se tykkää vangitsemisesta. Veden kuuluu virrata vapaana, ei seistä putkistoissa. Siksi luonnontilaiset lähteet ovatkin maagisia - niistä huokuu vapaus ja elämä.



Pikkulähdettä emme löytäneet, mutta Smoothie Studion takiahan sinne Tampereelle lähdettiin ^__^ Ja tietysti uhoamaan ukkosta Pyynikinharjulle - teltassa.