Näytetään tekstit, joissa on tunniste hauskuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hauskuus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. elokuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä, 4/5

Jee ^__^ Palasin pianoleirimatkaltani, joten on aika jatkaa lähderetkitarinaamme.

Kolmannen päivän iltana saimme juuri pystytettyä teltan, ennen kuin ukkosmyrsky räjähti käsiin. Ukkonen jyrisi niin, että kalliokin tärisi selän alla. Koimme luontoromantiikkaa teltassa ja toivoimme, että se pitää vettä. Pitihän se - aamulla kamera vaan oli ihan huurussa.



Telttamme oli pystyssä kauniilla Pyynikinharjun luonnonsuojelualueella, siellä oli hyvä telttailla. Maa allamme oli todella pehmeä. Kiire ukkosta pakoon sai meidät etsimään telttapaikan nopeasti, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme aivan tasaisen ja juurettoman/kannottoman/kävyttömän/muutenkin pehmeän kohdan, jossa nukkua. Makuualustoja emme käyttäneet vaan nukuimme suoraan maan päällä silkkipeitto päällämme.



Pyynikinharju jäi taakse ja metsänpeikkoset suuntasivat Tampereen keskustaan aamiaiselle Smoothie Studioon. Jälleen ihastelimme paikan henkeä ja tunnelmaa nauttien herkullisesta ravinnosta. Ihana zen-musiikki soi taustalla juodessamme ilmaista pakuriteetä ja odotellessamme smuutejamme. Laun pirtelö oli suklainen, mulla vihreä ja puhdistava.





Ostimme melkein vitriinin tyhjäksi suklaista, kun kuulimme, että ne olivat Jaakon tekemiä. Suklaa-alkemistin tekemiltä ne kyllä maistuivatkin - varsinkin pakuriteen kanssa nautittuna.








Mielenkiintoisia kirjoja löytyi luettavaksi ja mua houkutteli tietysti Wolfen kirja Naked Chocolate. Tämän haluan lukea kokonaan! Universumi kuule toiveeni... ^___^

Seuraksemme studioon saapui uusi tuttavuus Marja, jonka kanssa aloimme rupatella ja kävi ilmi, että hän asuu aivan lähteen lähellä. Hän lupasi viedä meidät sinne ja niin sovimmekin tapaamisen Lempäälään, josta hän johdatti meidät lähteelle. 

Lähde 5: Nousionrinteen lähde

Lähde sijaitsee aivan omakotitaloalueen vieressä ja siihen on rakennettu pumppukaivo, joka helpottaa vedenottamista. Mm. paikalliset lapset käyvät hakemassa sieltä juomavettä. Vesi on kirkasta, kylmää ja hyvänmakuista. Vedenlaatu on myös tarkastettu ainakin loydalahde.com:n tietojen mukaan useampaan otteeseen.



Lähteellä Marjan kanssa syntyi erittäin hyviä keskusteluja mm. suolan merkityksestä ihmiselle. Marja on vyöhyketerapeutti ja hänellä tuntui olevan erittäin hyvä käsitys kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Tampereella olisi riittänyt tekemistä, mutta olimme luvanneet olla illalla Karjalohjalla ja sitä ennen halusimme käydä myös Vaskion lähteellä.  



Autoilu jatkui Turun läpi kohti Saloa ja sääkin alkoi kirkastua. Matkan suomalaiset maalaismaisemat painautuivat pysyvästi mieleen. Punaiset mökit, rypsipellot ja kumpupilvet sinisellä taivaalla. <3 p="p">





Pääsimme määränpäähän ja lähdimme etsimään lähdettä. Se olikin aikamoinen tehtävä. Kännyköistä loppuivat taas akut, emmekä ehtineet painaa kaikkea informaatiota mieleemme (mm. lähteen nimeä....). Muistimme vain, että parantava, pyhä vesi virtaa Vaskion Sampaankulmalla maanuumenista. Koordinaatteihin verrattavaa tietoa, sanoisin :D Olimme kuin Fablessa ja kävimme kyselemässä paikallisilta vinkkejä.

mansikat ilmoittivat umpikujasta
Kävimme eräässä maalaistalossa kysymässä tietoja lähellä sijaitsevasta lähteestä. "Ai uhrilähde?" Uhrilähde! Kuinka siistiä ^__^ Olimme fiiliksissä ja ajoimme eteenpäin, kunnes vastaan tuli kyltti "TÄNNE". Vastapäätä tietä seisoi vanha mies kuin osoittamassa, että kyse on oikeasta paikasta. Mies kertoi hänen vaimonsa käyvän usein hakemassa lähteestä vettä, muu vesi ei kuulemma ole riittävän raikasta. Uhrilähteen nimen historiasta vanha mies ei osannut tai kenties halunnut kertoa. 





Lähteelle johti satojen metrien metsäpolku, joka oli kostea ja jäljistä päätellen myös hevosten kulkema. Lopulta päädyimme aukiolle, jota puut väistivät. Keskellä pilkotti taianomainen lähde.


Lähde 6: Uhrilähde, Vaskio


Lähteen vesi oli peilityyni ja kuten kuvasta näkyy, siitä heijastui taivas. Lähteeseen kurkistaessa pystyi katsomaan kaikkea vesikasvillisuutta ja seurata koppakuoriaisten leikkiä vedessä. Lähteen reunalla teki mieli vain katsella. Siihen koskeminen tuntui pelottavalta maagisen tyynen tunnelman johdosta.




Lopulta uskaltauduimme juomaan lähteestä. Sen keskellä oli myös suuria kiviä, joiden päällä saattoi seistä. Vesi oli todella hyvää, raikasta, virkistävää ja puhdasta.


Uhrilähde virtasi silmäkkeestään purona alamäkeen, joka päättyi syvälle metsään. Lähteen päätepisteen etsiminen jäi seuraavaan kertaan. Haluan kyllä ehdottomasti käydä vielä tällä upealla lähteellä.


Alueella pystyi myös kokemaan luontoelämyksiä, lähteen vieressä oli mm. suuri siirtolohkare.



Uhrilähde pilkistelee puiden välissä.
Lähdeseikkailun jälkeen söimme raakapuurot, jotka olivat muhineet lasipurkeissaan ihanan mehukkaan ravitsevan täyttäviksi. Aineksina oli tattarisuurimoita, chian-, kurpitsan-, auringonkukan- ja hampunsiemeniä, rusinoita, ripaus suolaa ja lähdevettä.


Masut täynnä matka jatkui kohti viimeistä yösijaa Karjalohjalla. Ja tietenkin reissun viimeistä lähdettä ^__^

tiistai 24. heinäkuuta 2012

5 päivää, 7 lähdettä 2/5

Matkamme toinen päivä alkoi trampoliinihyppelyllä.





Olimme illalla ajaneet Simpeleelle sukulaisperheen luo, missä saimme saunoa ja nukkua sekä syödä herkullisia itsetehtyjä riisipiirakoita. Aamulla kuulimme, että Simpeleellä on kaksi lähdettä, joista meillä ei ollut tietoakaan matkaa suunnitellessa! Kumpaakaan lähdettä ei ole merkitty löydälähde.comiin, mutta ajattelin itse syöttää tiedot nettiin myöhemmin, jotta joku muukin pääsee tsekkaamaan paikat ulos :)

Lähde 2: Laikonlähde




Laikon lähde on yksi Suomen suurimmista lähteistä. Se sijaitsee Rautjärvellä, mutta koordinaatit ovat hukassa. Lähteelle vie niinkin nerokkaasti nimetty polku kuin Vesitie, loppumatkaan tarvitsee nelivetoisen auton jos tahtoo päästä samaa tietä takaisin... Lähteelle on rakennettu aikanaan myös vedenottamo, mutta yritys ei menestynyt, joten nykyisin rakennelma on hylätty. Lähdettä ympäröi suo, jolla kasvaa lakkoja. Sen poikki kulkee myös pienet pitkospuut.


Vesi on kirkasta ja kylmää <3
Matkamme jatkui, sillä reitti kutsui. Seuraavan lähteen läheisyydessä sijaitsi myös paikallinen nähtävyys - Patsaspuisto. Puistossa on satoja Veijo Rönkkösen veistämiä patsaita, ja sinne on vapaa pääsy kävijöiltä. Taiteilija asui puistossa ja veisteli patsaita, kunnes kuoli yllättäen kaksi vuotta sitten. Niin jännä ja maaginen kohde - suosittelen lämpimästi, jos liikutte Parikkalan suunnalla. ^__^














Meinasin heittää taikakolikon toivomuslähteeseen, mutten heittänytkään ^__^

Taiteilija-kortti, jonka ostimme taikakolikon hinnalla.

Lähde 3: Patsaspuiston lähde



Patsaspuiston lähde on ihmisen rakentama, eli vesi virtaa jatkuvasti vuolaana putkesta ja muodostaa oman pienen puronsa. Paikalliset käyvät usein hakemassa vettä lähteeltä - meidän läsnäollessa mm. eräs isä tuli poikansa kanssa hakemaan vettä.



Päivä oli parhaimmillaan ja suuntasimme kohti Savonlinnaa hakemaan Laurin mummia. Savonlinnassa oli juuri oopperajuhlat käynnistymässä. Emme ehtineet Taikahuilua kuuntelemaan, joten lähdimme Laurin mummin kanssa mustikkaan ^__^


Rannassa oli hyvät mustikkaspotit.


Ehdimme uimaankin Punkaharjun henkeäsalpaavan hienolle Harjulle ennen kuin matka jatkui kohti Jyväskylää.