5 päivää, 7 lähdettä, 4/5

Jee ^__^ Palasin pianoleirimatkaltani, joten on aika jatkaa lähderetkitarinaamme.

Kolmannen päivän iltana saimme juuri pystytettyä teltan, ennen kuin ukkosmyrsky räjähti käsiin. Ukkonen jyrisi niin, että kalliokin tärisi selän alla. Koimme luontoromantiikkaa teltassa ja toivoimme, että se pitää vettä. Pitihän se - aamulla kamera vaan oli ihan huurussa.

Telttamme oli pystyssä kauniilla Pyynikinharjun luonnonsuojelualueella, siellä oli hyvä telttailla. Maa allamme oli todella pehmeä. Kiire ukkosta pakoon sai meidät etsimään telttapaikan nopeasti, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme aivan tasaisen ja juurettoman/kannottoman/kävyttömän/muutenkin pehmeän kohdan, jossa nukkua. Makuualustoja emme käyttäneet vaan nukuimme suoraan maan päällä silkkipeitto päällämme.

Pyynikinharju jäi taakse ja metsänpeikkoset suuntasivat Tampereen keskustaan aamiaiselle Smoothie Studioon. Jälleen ihastelimme paikan henkeä ja tunnelmaa nauttien herkullisesta ravinnosta. Ihana zen-musiikki soi taustalla juodessamme ilmaista pakuriteetä ja odotellessamme smuutejamme. Laun pirtelö oli suklainen, mulla vihreä ja puhdistava.

Ostimme melkein vitriinin tyhjäksi suklaista, kun kuulimme, että ne olivat Jaakon tekemiä. Suklaa-alkemistin tekemiltä ne kyllä maistuivatkin - varsinkin pakuriteen kanssa nautittuna.

Mielenkiintoisia kirjoja löytyi luettavaksi ja mua houkutteli tietysti Wolfen kirja Naked Chocolate. Tämän haluan lukea kokonaan! Universumi kuule toiveeni... ^___^

Seuraksemme studioon saapui uusi tuttavuus Marja, jonka kanssa aloimme rupatella ja kävi ilmi, että hän asuu aivan lähteen lähellä. Hän lupasi viedä meidät sinne ja niin sovimmekin tapaamisen Lempäälään, josta hän johdatti meidät lähteelle. 

Lähde 5: Nousionrinteen lähde

Lähde sijaitsee aivan omakotitaloalueen vieressä ja siihen on rakennettu pumppukaivo, joka helpottaa vedenottamista. Mm. paikalliset lapset käyvät hakemassa sieltä juomavettä. Vesi on kirkasta, kylmää ja hyvänmakuista. Vedenlaatu on myös tarkastettu ainakin loydalahde.com:n tietojen mukaan useampaan otteeseen.

Lähteellä Marjan kanssa syntyi erittäin hyviä keskusteluja mm. suolan merkityksestä ihmiselle. Marja on vyöhyketerapeutti ja hänellä tuntui olevan erittäin hyvä käsitys kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Tampereella olisi riittänyt tekemistä, mutta olimme luvanneet olla illalla Karjalohjalla ja sitä ennen halusimme käydä myös Vaskion lähteellä.  

Autoilu jatkui Turun läpi kohti Saloa ja sääkin alkoi kirkastua. Matkan suomalaiset maalaismaisemat painautuivat pysyvästi mieleen. Punaiset mökit, rypsipellot ja kumpupilvet sinisellä taivaalla. <3 p="p">

Pääsimme määränpäähän ja lähdimme etsimään lähdettä. Se olikin aikamoinen tehtävä. Kännyköistä loppuivat taas akut, emmekä ehtineet painaa kaikkea informaatiota mieleemme (mm. lähteen nimeä....). Muistimme vain, että parantava, pyhä vesi virtaa Vaskion Sampaankulmalla maanuumenista. Koordinaatteihin verrattavaa tietoa, sanoisin :D Olimme kuin Fablessa ja kävimme kyselemässä paikallisilta vinkkejä.

mansikat ilmoittivat umpikujasta

Kävimme eräässä maalaistalossa kysymässä tietoja lähellä sijaitsevasta lähteestä. "Ai uhrilähde?" Uhrilähde! Kuinka siistiä ^__^ Olimme fiiliksissä ja ajoimme eteenpäin, kunnes vastaan tuli kyltti "TÄNNE". Vastapäätä tietä seisoi vanha mies kuin osoittamassa, että kyse on oikeasta paikasta. Mies kertoi hänen vaimonsa käyvän usein hakemassa lähteestä vettä, muu vesi ei kuulemma ole riittävän raikasta. Uhrilähteen nimen historiasta vanha mies ei osannut tai kenties halunnut kertoa. 

Lähteelle johti satojen metrien metsäpolku, joka oli kostea ja jäljistä päätellen myös hevosten kulkema. Lopulta päädyimme aukiolle, jota puut väistivät. Keskellä pilkotti taianomainen lähde.

Lähde 6: Uhrilähde, Vaskio

Lähteen vesi oli peilityyni ja kuten kuvasta näkyy, siitä heijastui taivas. Lähteeseen kurkistaessa pystyi katsomaan kaikkea vesikasvillisuutta ja seurata koppakuoriaisten leikkiä vedessä. Lähteen reunalla teki mieli vain katsella. Siihen koskeminen tuntui pelottavalta maagisen tyynen tunnelman johdosta.

Lopulta uskaltauduimme juomaan lähteestä. Sen keskellä oli myös suuria kiviä, joiden päällä saattoi seistä. Vesi oli todella hyvää, raikasta, virkistävää ja puhdasta.

Uhrilähde virtasi silmäkkeestään purona alamäkeen, joka päättyi syvälle metsään. Lähteen päätepisteen etsiminen jäi seuraavaan kertaan. Haluan kyllä ehdottomasti käydä vielä tällä upealla lähteellä.

Alueella pystyi myös kokemaan luontoelämyksiä, lähteen vieressä oli mm. suuri siirtolohkare.

Uhrilähde pilkistelee puiden välissä.

Lähdeseikkailun jälkeen söimme raakapuurot, jotka olivat muhineet lasipurkeissaan ihanan mehukkaan ravitsevan täyttäviksi. Aineksina oli tattarisuurimoita, chian-, kurpitsan-, auringonkukan- ja hampunsiemeniä, rusinoita, ripaus suolaa ja lähdevettä.

Masut täynnä matka jatkui kohti viimeistä yösijaa Karjalohjalla. Ja tietenkin reissun viimeistä lähdettä ^__^