Enkeliviikonloppu

Olimme Varkaudessa Laun äidin luona. Nukuimme teltassa pihalla, kävimme poimimassa aamiaistarpeet metsästä, joimme pirtelöä aamuauringossa, nautimme rauhallisesta ja rakastavasta tunnelmasta, kiipesimme lintutorniin, samoilimme luonnonsuojelumetsissä, etsimme salaista lähdettä, kuljin avojaloin umpimetsässä hyttysistä häiriintymättä, poimimme mustikoita, lakkoja ja vadelmia, juttelimme tärkeistä ja tärkeilijöistä, etsimme enkeleitä. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut, rentouttava ja voimauttava viikonloppu.

Näitä kuvia on sitten aika monta.

Taru ja

Tarina

Taru tsekkasi vastapystytetyn teltan ja sekoitti valjaat sen sisään.

Tarina murisi sisällä peloissaan.

Laurin lakki pääsi kunniapaikalle ja pyyhe muistutti ensimmäisen illan uintiretkestä.

Sydämet kukoistivat pihalla, kodikkuus huokui.

Sisällä oli kuuma, mutta ovea ei voinut kissojen vuoksi pitää auki.

Onneksi kissatkin viihtyivät paljon ulkona.

Lintutorniin vievä polku 

oli juurten peittämä ja mustikoiden ympäröimä.

Pitkospuut veivät perille laavun ja tornin luo.

Tornista näkyi avara luonto.

Näimme haukan, näetkö sinä?

Jätimme jälkemme tornin havaintokirjaan.

Oli miltei tukahduttavan lämmin päivä.

Hillat olivat tulleet.

Enkelten polku.

Päättymätön, ihana, hieman pelottavakin metsä.

Retken jälkeen jälkkäri maistui aivan taivaalliselta.

Kuulummeko yhteen?

Kiikunlähde vaati itselleen kokonaan eri postauksen, vaikka samaan viikonloppuun kuuluukin. Jää kuulolle.