torstai 16. syyskuuta 2010

Jumppatunnilla

Yliopistoliikunta on yksi parhaista asioista opiskelussa. Naurettavan halpa kausikortti mahdollistaa kaikenlaisille ryhmäliikuntatunneille osallistumisen ja salilla käymisen. Joskus kuitenkin ryhmäliikunta herättää ihmetyksen aiheita.

Juttuhan on niin, että jumppatunnille tullaan hikoilemaan. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että jumppatunnille tullaan hieltä haisevana - vai tarkoittaako? Siltä näyttäisi. Eilen jouduin valitettavasti todistamaan kyseisen tilanteen. Olosuhteiden pakosta jouduin vaihtamaan paikkaa salissa, koska en vaan mitenkään pystynyt keskittymään jo muutenkin tarpeeksi noloihin liikkeisiin, kun joku ympäristössäni haisi pistävältä puliukon hieltä. Hiki ei ollut ainoa hajuhaitta, vaan myös ylimääräiset kaasut vaivasivat vierustoveriani.



Ryhmäliikunta on myös ilmeisesti kovin ujostuttavaa. Ensimmäiset ihmiset ryhmittyvät aina salin keskiosaan ja seuraavat heidän taakseen. Kun kaikki viisikymmentä osallistujaa ovat saapuneet, on takarivissä tavattoman ahdasta. Takarivin tyypit joutuvat tekemään miniliikkeitä, jotteivät kompastu salin takaseinän vieressä oleviin matto-, käsipaino-, hikipyyhe- ja vesipulloröykkiöihin. Viimeistään ohjaajan tehtävä olisi pyytää ihmisiä liikkumaan eteenpäin ja käyttämään salin koko kapasiteettia, mutta kun sitä ei tapahdu on itse siirryttävä eteen ja otettava haltuun viiden neliömetrin kokoinen tila. Positiivinen puoli on se, että takarivin löyhähdykset eivät ulotu eturiviin, mutta negatiivinen on se, että joutuu katselemaan itseään ja hölskyviä allejaan turhan läheltä. Lisäksi kaikki tuntuvat olettavan, että eturivissä jumppaavien tulisi olla erityisen hemaisevia timmissä kunnossa olevia bodaajia. Itse kuitenkin todistin toisin ja menin horjumaan kuminauhan kanssa näyttäen malliesimerkkiä, miten liikkeitä ei tule tehdä.


Ne kuminauhat tosiaan - saanen kysyä miksi? Minkä takia liikkeitä täytyy väkisin "monipuolistaa" eli suomeksi monimutkaistaa. Väitän, että suurin osa ihmisistä tulee paikalle kohottamaan kuntoaan - ei koordinaatiotaan. Askelsarjaan "saa lisätä" kädet, jotka ovat aivan kuin showtanssiryhmän esityksestä. Helppoa käsiliikevaihtoehtoa ei ole. Tavalliset etunojapunnerruksetkin täytyy tehdä käsipainojen avulla ja mielellään heiluttaa samalla vasenta korvaansa. Hauiskäännöt tehdään kuminauha jaloissa tehden sivuaskelia. Olenko ainoa, jonka mielestä kompastelun varomiseen ja kuminauhan asetteluun käytetyn ajan voisi käyttää hyödyksi vaikka parilla hauiskäännöllä enemmän? Tunnin kuvauksessakin mainostetaan: "Helppoa ja tehokasta." Onko siis liikaa pyydetty, että tunnilla voitaisiin keskittyä olennaiseen? Haluaisin painottaa, etten ole tunari, jonka kädet ja jalat eivät pysty liikkumaan eri aikaan, mutta arvostaisin, että intervallibodytunnilla ei yritettäisi leikkiä afroa tai balettia.

Ei kommentteja: