5 päivää, 7 lähdettä, 3/5

Toinen yö vierähti telttaillessa Jyväskylässä. Etsimme illalla Haukkalan lähdettä, mutta kännyköiden virran loputtua ja pelkän osoitteen perusteella iltahämärässä lähteen löytäminen osoittautuikin hankalammaksi kuin kuvittelimme. Päädyimme lähelle, mutta silti niin kauas - Laajavuoren laskettelurinteen metsään. Tästä riittikin vitsejä matkalla myöhemmin, silloin ei tosin naurattanut. :D

Raakapuuron voimin lähdimme heti aamulla Jyväskylän keskustaan. Kauppakadulla törmäsimme useampaan kivaan kauppaan lähellä Shasaa, joka oli tietysti yksi tärkeimpiä syitä lähteä Jyväskylään. Shasalaiset olivat lähteellä - juuri sillä, jota olimme etsineet. 

Kaupoista mukaan tarttui mahtavat puulusikat, valokuva-albumi matkakuvia varten, uusi päiväkirja sekä conscious-suklaata. <3 Nälkä ja varsinkin smoothie-himo alkoi painaa, joten suunnistimme pian takaisin Shasalle, jonka työntekijät olivatkin jo saapuneet lähteeltä.

Shasassa oli hyviä tarjouksia mm. Sunfiren ja Sun Warriorin tuotteista. Ostimme Liquid Lightia, joka on nimensä veroinen mineraali- ja elämänvoimaeliksiiri. Se maistuu agaven ja sitruunan sekoitukselta. Selkeästi puutoksia mineraaleissa, kun maistuu niin hyvältä tuollainen setti. Toisaalta - kaikki tähän mennessä maistamani Sun Warriorit ja Sunfiret ovat olleet ihan priimaa.

Saimme neniemme eteen ihanat Yogi-teet, sekä mahtavat pirtelöt. Voisi Ruohonjuuren Cocovi ottaa näistä vähän mallia ... Pirtelöissä on niin paksu ja maukas koostumus, että koki saavansa rahalleen vastinetta sen lisäksi, että masu tuli täyteen. Oma Päivänsäteeni oli marjaisa ja kevyempi kuin proteiinipommi Voimamies, joten maistoin vielä raakajäätelöä. Päivän makuina olivat mokka-lakritsi ja mustikka-sitruuna - molemmat taivaallisen hyviä. Erityisesti mokkajäätelö sulatti sydämeni. Haa! Sainpa tästä taas hieman inspiraatiota raakajäätelön valmistukseen. Olen kokeillut sitä pari kertaa, mutta lopputulos on muistuttanut enemmänkin suklaamoussea. Ei ollenkaan huono juttu ^__^

voimamies ja päivänsäde <3

Lähdimme tapaamaan Laurin kaveria keskustan laidalle ennen kuin suuntasimme nokkamme kohti lähdettä ja Tamperetta. Poliittiset keskustelut ja hengailu parvekkeella sekä tietysti pehmoiset kissat jäivät pysyvästi mieleen. Tänne jäi myös juuri ostamani huppari - onneksi se tulee postissa kotiin!

Lähde 4: Haukkalan lähde

Haukkalan lähde on Jyväskylän yleinen lähde. Viranomaiset valvovat jatkuvasti vedenlaatua ja keskeisen sijaintinsa ansiosta lähteellä oli myös hyvin paljon trafiikkia, mikä on aina hyvä tällaisen lähdehörhön näkökulmasta. Mikäs sen parempaa kuin muut lähdehörhöt! ^__^

Metsäiltyämme ja sosialisoituamme hetken, pesivän linnun tahatonta säikäyttämistä unohtamatta - istahdimme taas autoon ja suuntasimme kohti Tamperetta ja "jaakkohalmetojanlähdettä" eli Tahmelaa. Jälleen kerran koitti retuperä - pikkulähdettä ei iltasella löytynyt. Koitimme kilauttaa kaverille, mutta hänkin oli tavoittamattomissa. Rannalla oli vain teinejä ja tädit johdattivat meidät tälle "mutakuopalle".

Pispalan kaupunginosan poikki ajettuamme lähde tuntui vieläkin traagisemmalta kuin miltä se näytti.

"Jo vuodesta 1870 Tahmelan lähteestä yli virtaavaa vettä käytettiin mitä erilaisimpien koneiden voimanlähteenä putouksen reunalla sijainneessa rakennuksessa. Vuonna 1906 August Koivunen teetti vesirattaan ja pumpun, jonka avulla hän uskoi veden nousevan 82 metriä korkealle harjulle. Pumppu sai pyöriä yötä päivää, ja se pumppasi 4 litraa vettä minuutissa. Säiliön koko harjulla oli 3 kuutiometriä.

Koivusen kausi kesti kuitenkin vain vähän aikaa, ja sen jälkeen perustettiin Pispalan Vesijohto Osuuskunta. Pumput suurenivat, ja lähteen pohjoisrannalle rakennettu tiilinen pumppuasema sai myöhemmin myös toisen kerroksen. Lopulta vettä pumpattiin 15 000 asukkaalle vuosikulutuksen ollessa n. 200 000 kuutiometriä. Pumppuja oli kaksi, ja teho oli 1700 litraa minuutissa. Vesiputkia oli lähes 15 kilometriä, ja verkkoon oli yhdistetty yli 600 taloa, joista 185 oli osuuskunnan jäseniä. Mitään vedenpuhdistuslaitosta ei tarvittu. Ainoastaan tiheä seulaverkko huolehti puhdistuksesta. Vesi oli erittäin hyvää ja raikasta.

Lähde myytiin Tampereen kaupungille, ja 1.1.1962 vesi meni jo kaupungin laskuun. Vedenottoa lähteestä jatkettiin vuoteen 1966." lähde

Mitä lie lähteelle käynyt - naiset, joilta kysyin ohjetta lähteelle kertoivat, että lähde on ruopattu aikoinaan ja siksi se ei enää ole "elossa". Lähteellä oleminen oli kuin kuoleman kohtaaminen kaikkien niiden iloisena pulppuavien aikaisempien lähteiden jälkeen. Jotenkin tuo Tahmelan lähteen historia ei yllätä mua - osasin arvatakin jotain sen suuntaista. Lähde on yritetty pakottaa putkistoihin ja jakaa kaupunkiolosuhteissa moniin kotitalouksiin. Masaru Emoton juttuja kannattaisi ottaa hieman vakavammin, sillä vedellä on tietoisuus eikä se tykkää vangitsemisesta. Veden kuuluu virrata vapaana, ei seistä putkistoissa. Siksi luonnontilaiset lähteet ovatkin maagisia - niistä huokuu vapaus ja elämä.

Pikkulähdettä emme löytäneet, mutta Smoothie Studion takiahan sinne Tampereelle lähdettiin ^__^ Ja tietysti uhoamaan ukkosta Pyynikinharjulle - teltassa.