Maalasin tänään Janacekin vesiväreillä ja lyijykynällä, tuli masee. Sitä on ihana katsoa samalla kun soittaa ^__^ ajattelinkin tehdä kaikista kappaleista samantyyliset "kartat". On helppo asettaa itsensä tiettyyn tunnelmaan, kun assosioi kuvan suoraan tekemiseen. Oppiminen on siistiä. Oppimisessa uskallus ja epäilyksettömyys korostuvat ja niiden avulla saavuttaa ihan uusia sfäärejä. Siksi uskonkin, että maalasin tänään pelon, jota yhä tunnen toisinaan. Uskon, että peloista irti päästäminen on askel eteenpäin.
Tällaisten oivallusten takia olisi mahtava idea maalata tai piirtää aina, jos/kun tekisi mieli pelata / olla koneella / tehdä turhia ja merkityksettömiä asioita ja päästää turhautuminen purkautumaan paperille. Soittaminen on joskus mutkikasta, koska turhautuneena on rasittavaa soittaa. Pitää olla rentoutuneessa ja vapautuneessa tilassa, jotta oppimista tapahtuu parhaiten. Flow on siihen tietenkin parasta. Kuten huomaan kirjoittaessani, mitä enemmän annan ajatuksen virrata, sitä paremmin syntyy tulosta. Mitä vähemmän blokkaan, sitä enemmän ajatuksia ja tunteita pääsee virtaamaan. Josta pääsenkin meditaation merkitykseen - mielen tyhjentämiseen. Siihen, että siivilöi ajatuksiaan yksitellen unohtamalla ne kaikki. Keskittymällä olemassaoloon.
Tällaisten oivallusten takia olisi mahtava idea maalata tai piirtää aina, jos/kun tekisi mieli pelata / olla koneella / tehdä turhia ja merkityksettömiä asioita ja päästää turhautuminen purkautumaan paperille. Soittaminen on joskus mutkikasta, koska turhautuneena on rasittavaa soittaa. Pitää olla rentoutuneessa ja vapautuneessa tilassa, jotta oppimista tapahtuu parhaiten. Flow on siihen tietenkin parasta. Kuten huomaan kirjoittaessani, mitä enemmän annan ajatuksen virrata, sitä paremmin syntyy tulosta. Mitä vähemmän blokkaan, sitä enemmän ajatuksia ja tunteita pääsee virtaamaan. Josta pääsenkin meditaation merkitykseen - mielen tyhjentämiseen. Siihen, että siivilöi ajatuksiaan yksitellen unohtamalla ne kaikki. Keskittymällä olemassaoloon.
Rakkauskurssi kiinnostaisi kovasti, vaan on nykyiseltä ajankohdaltaan hankala. Miten osaan valita oikean vaihtoehdon? Onko tärkeämpää improvisointi, vapaa säestys ja kenraalibasso, vai itsensäkehitys-/meditaatiokurssi? Pohdin tällaisia ongelmia. Pohtiminen ei kuitenkaan tunnu millään tavalla ongelmalliselta, vaan ihanan huolettomalta ja omaa maailmankuvaani rakentavalta. Mitä enemmän hyvinvointia tuottavia asioita saan elämääni, sitä onnellisempi olen. Tällä hetkellä suurin ongelma onkin päästä pahoinvointia aiheuttavista asioista eroon. Olen huomannut yhden ratkaisun. Mitä enemmän tuotan ihmisille hyvinvointia, sitä onnellisempi olen. Usein pahoinvointia aiheuttavat ympärillä olevat pahoinvoivat ihmiset. Jos pahoinvointi aiheuttaa pahoinvointia, yhtä lailla hyvinvointi lisääntyy hyvinvoinnista. Kaikki kertautuu, mitä suurempi ihmismäärä tuottaa toisilleen hyvää. Siispä olen yrittänyt toimia niin, että tuotan ihmisille hyvää mieltä ja autan heissä asioissa, joissa voin. Se tuntuu erittäin hyvältä.
Ja kiitollisuus. Kiitollisuuden voimauttava tunteminen, parhaiden ruokien syöminen, puhtaan veden juominen, luottamus rakkauteen, nautinto elämästä, ilo rinnassa, polte mahanpohjassa, auringon lämpö, pilvet ja niiden jatkuva liike, musiikki.
4 kommenttia:
Mä aina "näen" (klassisen)musiikin väreinä/kuvina/tarinoina. Voisin niin hyvin kuvitella että maalaisin, mitä kuulen, mutta mä olen vaan liian laiska siihen ;) Kun en osaa termein (niistä ei mitäään hajua) selitää jotain biisiä, ois niin kätsyä tehä siitä just joku "kartta" että näin tää menee mun mielestä :) (etenkin kun yrittää omaa fiilistään ammattimuusikolle selittää)
En ymmärrä musiikista yhtään mitään, olen aina elänyt musiikkipimennossa, jos näin voi sanoa, mutta nyt vasta reilun vuoden sisällä olen opetellut sitä kuuntelemaan. Huikeeta! Klassista pianomusiikkia pidemmälle en ole opiskeluissani päässyt ja siinäkin vasta ihan alussa, mutta ihan tajuttoman makeeta. Kuulostaa kummalta, mutta oli oikeesti ihmeellistä tajuta ekaa kertaa, että sitä voi kuulla ja KUULLA :)
Itselleni huomaan kirjoittamisen olevan ilmaisukeinona tällä hetkellä paras. Joskus pahoissa angsteissa tulee vaan sanoja ja sitten niitä pistän peräkkäin ja huttua syntyy ;) Siks mun blogi on vähän mielipuoli HÖHÖ ;)
Yhtä kaikki - pääasia on, että löytää sen oman väylän, mitä pitkin luovuuttaan ilmaisee; että homma skulaa (= voi/pääsee/pystyy itseään ilmaisemaan = elinehto) tai muuten ihminen surkastuu pois.
Kiits taas tästä stygestä, sitä sun soittoa mitä suurimmalla mielenkiinnolla odottaen :)
Mä oon myös aina nähnyt musiikin väreinä / kuvina / fiiliksinä / mielikuvina / tunnelmina. Siksi maalaaminen oli tosi hyvä juttu! Värit tulvivat itsestään paperille, eikä niitä tarvitse ollenkaan miettiä. Seuraavalla kerralla lyijärillä päälle, mitä mieleen juolahtaa - mitä parhainta terapiaa ^__^ lopputulos nyt ei välttämättä ole mikään upea taideteos, mutta henkilökohtainen ja moniulotteinen luomus.
Mun pitää koittaa tota kirjoittamista. Mulle syntyy kirjoittamisen suhteen myös usein "blokkeja" eikä viitsi kirjoittaa sitä, mitä ajattelee - ainakaan tänne blogiin. Olen tiedostanut, että ikioma salainen paperipäiväkirja tekisi tosi hyvää mulle. Soittaminen on myös hyvä keino ilmaista luovuutta, mutta joskus muitakin kanavia täytyy käyttää. Oikeastaan kaikki; piirtäminen, soittaminen ja kirjoittaminen ovat tosi tärkeitä ja toisiaan tukevia osia luovuutta.
Mitä niihin termeihin tulee - en mäkään mikään teoreetikko ole. Itseasiassa olin joskus aivan järkyttynyt, kun näin ensimmäisen kerran Rachmaninovin tokan pianokonserton nuotit - se oli vaan niin uskomatonta, että siinä se nyt on paperilla! Sitä ennen oli vaan ollut ne tunteet, värit ja mielikuvat. Termit voivat joskus myös rajoittaa luovuuden virtaa, mutta muistamistahan kaikki sointujen ja sävellajien hahmottamiset helpottaa :)
Välillä on tosi rasittavaa lukea vaikka konserttiohjelmista kappaleiden kuvauksia, kun ne on niin lakonisesti ja tylsästi ilmaistu. "Hitaan osan F-duurijakso virtaa soljuvasti andantessa" tms. Yks mun haaveista olis joskus olla oikea (lue: mielenkiintoinen) musiikkitoimittaja, olis ihanaa ^__^
Kiitos ihanan pitkästä ja antoisasta kommentista <3! Mulla olis mun Rachmaninovin 2. pianokonserton 1. osan nauhoitus tarjolla, mut en tiiä kehtaanko laittaa sitä, kun se on vuodelta 2008 eikä mikään täydellinen. Mut on siinä ehkä enemmän oikeita ääniä kuin vääriä ^__^
Tänne sen Rahmiksen kanssa!!!!!!!!!!!!! Paat sen eka jonnekin "salaiseen" paikkaan, sit mä käyn tosi-ammattimaisena-musiikkikriitikkona (HAHA!) sen kuuntelemassa. Joo joo, kato. Se on sua ja sun sen hetkinen olo ja tulkinta. Kyllä, sun on pakko. Usko mua ;)
Vähän sama ku mähän tilitän blogiini mitä huttua vaan - okei, en ole omalla nimellä, mutta naamalla kyllä, jos joku friikki haluaa sotajalalle tai arvostelemaan ryhtyä. Se riski pitää ottaa ja sen ottaminen vapauttaa. Mä olen mitä olen ja joo, ihan omalla naamallani. Mitä sitten? Se on minä, ei mikään superälykäs superblogaaja, mitä näillä teema-alueilla liikkuu. Mä olen rujo ja rampakin (henkisesti), joka kirjottaa pieniä hömppäjuttuja päiväkirjamaisesti, mutta m i t ä s i t t e n !
Eli sorry, honey, vaihtiksia ei ole :)
Ja vielä tosta paperipäiviksestä: tosi hyvä idis! Mä olen teininä (olen nyt päältä kolmikybänen) rustannu kädet kirjaimellisesti kipeeks päiväkirjoja ja nyt ne makaa tuolla jossain. Mulle koneella kirjottaminen vapautti ihan uuden kapasiteetin: kädet ei kipeydy ja tekstiä tulee paljon nopeemmin. Ja hei, voithan sä perustaa salaisen kakkosblogin, johon vapaasti tilität Omaa Itseäsi :) Annat lukuoikeuden niille, joille haluat tai et kellekään.
Puhuminen (= kirjoittaminen) parantaa aina.
Okei, lupaan laittaa sen! ^_^ Nyt en vaan jaksa alkaa säätää, kun se ei ole vielä koneella ja sitä pitäisi vähän pätkäistä alusta ja lopusta + laittaa mp3-muotoon ja laittaa nettiin. Eli odotan suosiolla, että palaan Seinäjoelta ja sit voin laittaa soittopläjäyksen :> <3
Kiitos kannustuksesta ja kommenteista! Oon samaa mieltä, et pitää olla oma ittensä eikä välittää muiden negaavista mielipiteistä - varsinkaan musiikkialalla. Joskus se on vaan hirmu vaikeaa. Onneksi oon kokoajan vahvistanut mun itsetuntoa ja se vahvistuu päivä päivältä ^_^ Se on hyvä juttu. Otan ens viikolla Seinäjoelle paperipäiväkirjan mukaan ja kirjoitan joka päivä ^__^ <3 katsotaan, mitä siitä tulee. :)
Lähetä kommentti